Samuli Niittymäki: Krispi Fraid
Fyysinen komedia mainoselokuvan kuvausten muuttumisesta absurdiksi painajaiseksi. Esitys on Nelivärinen uni -kokoelmanäyttelyyn liittyvää esitysohjelmistoa.
Fyysinen komedia mainoselokuvan kuvausten muuttumisesta absurdiksi painajaiseksi. Esitys on Nelivärinen uni -kokoelmanäyttelyyn liittyvää esitysohjelmistoa.
Veera Paija
Krispi Fraid on komedia kahden mainoselokuva-ammattilaisen ystävyyden vääjäämättömästä muutoksesta. Vuosi on 1984. Elokuvaohjaaja Into ja tuottaja Risto ovat New Yorkissa työstämässä KRISPI FRAID -yhtiön televisiomainosta friteraatuista kanapaloista. Manhattanilta on suljettu kortteleita ensimmäistä kertaa suomalaisen kaksikon käyttöön, mutta kuinka käy viimeisen kuvauspäivän, kun mainoksen ohjaaja muuttuu itse kanaksi?
Luvassa on hikistä, irvokasta, kipeää sekä kaunista katsottavaa. Esitys yhdistelee draamaa, fyysistä teatteria, komediaa, tanssia, esitystaidetta ja kauhua. Esitys on suomenkielinen.
Teos valittiin Nelivärinen uni -kokoelmanäyttelyn esitysohjelmistoon Kiasma-teatterin avoimen haun kautta.
Samuli Niittymäellä on kolmannessa ohjauksessaan mukanaan pitkän linjan superammattilaisia. Näyttelijä Joonas Heikkinen, muusikko ja äänisuunnittelija Ilkka Tolonen, pukusuunnittelija Tiina Kaukanen sekä valo- ja lavastussuunnittelija Heikki Paasonen.
Esitys sisältää kovaa ääntä ja kanaksi muuttumisen.
Esitys on suunnattu lähinnä aikuisyleisölle.
Samuli Niittymäki
Näyttelijä Samuli Niittymäki esiintyi Kiasma-teatterissa viimeksi vuonna 2017 Anna-Mari Karvosen ja Anni Puolakan teoksessa Amor fati. Vuodesta 2021 lähtien hän on keskittynyt itsenäiseen taiteelliseen työskentelyynsä. Samana vuonna hänen esikoisohjauksensa Plup plup sai ensi-iltansa Teatteri Takomolla, jossa esitettiin myös hänen toinen ohjauksensa Kohina (2024), joka syntyi yhteistyössä äänisuunnittelija Tatu Nenosen kanssa.
Niittymäki on näytellyt muun muassa Kansallisteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Teatteri Takomossa. Hänet on palkittu Jussi-palkinnolla elokuvasta Seurapeli (2020), ja televisiossa hänet on nähty esimerkiksi komediasarjassa Sunnuntailounas (2018–2025).
Niittymäki on pitänyt taukoa mainosnäyttelemisestä ja spiikkauksesta vuodesta 2019 lähtien. Tällä hetkellä hän työskentelee Koneen säätiön apurahalla vuosina 2025–2028.
Joonas Heikkinen
Joonas Heikkinen on Helsingissä asuva freelance-näyttelijä, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Sittemmin hän on näytellyt muun muassa Rovaniemen Teatterissa, Svenska Teaternissa, Kansallisteatterissa, Teatteri Takomossa ja Viiruksessa. Heikkinen on esiintynyt myös elokuvissa ja televisiosarjoissa – viimeisimpiä töitä ovat Ylellä esitetty Queen of Fucking Everything sekä Elisa Viihteen sarja Munkkivuori.
Ilkka Tolonen
Ilkka Tolonen on äänisuunnittelija ja muusikko. Tällä hetkellä hänet voi nähdä myös Kansallisteatterin Muistopäivä-esityksessä sekä Maija Vilkkumaan yhtyeessä ja Ykspihlajan Kino-orkesterissa.
Tiina Kaukanen
Tiina Kaukanen on vaate- ja pukusuunnittelija, joka on työskennellyt yli 50 elokuvan parissa, muun muassa teoksissa Kesäkirja, Kuolleet lehdet ja Kikka. Elokuvien lisäksi hän on suunnitellut puvustuksia lukuisiin tv-sarjoihin, lyhytelokuviin sekä yli 30 teatteriproduktioon, kuten Sinun, Margot, Minna Craucher ja Veriruusut.
Kaukanen on palkittu uransa aikana kuudella Jussi-palkinnolla ja ollut yhdeksän kertaa Jussi-ehdokkaana. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto.
Heikki Paasonen
Heikki Paasonen on helsinkiläinen valosuunnittelija, joka on opiskellut Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksella sekä The Hong Kong Academy for Performing Artsissa. Hänen tilallisia ja usein minimalistisia tila- ja valosuunnitelmiaan on nähty laajasti sekä nykytanssin että teatterin puolella. Paasosen viimeaikaisia töitä ovat mm. valosuunnittelut Susanna Airaksisen ohjaamaan Ei kertonut katuvansa -näytelmään Helsingin Kaupunginteatteriin, Liisa Pentin Das Musikalische Opfer -teokseen Tanssin taloon, Milja Sarkolan ohjaamaan Opettaja, nyt -näytelmään Q-teatteriin sekä Suomen Kansallibaletin Giselleen.
Paasonen voitti vuonna 2012 Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon sekä Valo-ja äänisuunnittelijoiden liiton Säde-palkinnon vuoden 2011 parhaasta valosuunnitelusta.