Maamerkki keskellä Helsinkiä
Rakennuksen on suunnitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl. Hänen ehdotuksensa Chiasma voitti nykytaiteen museon arkkitehtuurikilpailun vuonna 1993 ja valittiin toteutettavaksi kaikkiaan 516 kilpailutyön joukosta. Kiasma avattiin yleisölle 30.5.1998.
Kiasmassa on viisi yleisölle avointa kerrosta, joita yhdistävät rampit, portaat ja hissit. Näyttelytilojen lisäksi rakennukseen kuuluu muun muassa Kiasma-teatteri, kirjasto, ravintola ja museokauppa. Kiasman kokonaispinta-ala on noin 12 000 m2, joista museotiloja on 9100 m2.
Arkkitehtuurin ideat
Valo
Valo on Kiasma-rakennuksen tärkeä rakennusaine. Arkkitehti Steven Hollia kiehtoi suomalainen luonnonvalo, joka on erilaista aina vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen. Kiasman pinnat ja muodot on suunniteltu valoa ajatellen, ja rakennus muuttuu valaistuksen mukaan. Myös Kiasman sisätilojen valaistus mukailee luonnonvaloa.
Inhimillinen mittakaava
Steven Holl on sanonut: ”Minua ei niinkään kiinnosta, miltä rakennus näyttää lehtien sivuilla esiteltynä. Tärkeämpää on se, millaista rakennuksessa on olla, miltä tuntuu kävellä sen läpi, miten se ottaa tilansa kaupungissa ja miten se toimii.”
Kiasman tilojen mitoitus perustuu ihmiskehoon. Perusmittana on ihmisen katseen korkeudeksi ajateltu 165 cm. Suurin osa rakennuksen mitoista, kuten tilojen korkeudet ja leveydet sekä oviaukkojen suhde seiniin, ovat tähän lukuun perustuvia kultaisen leikkauksen kerrannaisia.
Risteykset ja kiertymät
Sana kiasma tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa esimerkiksi hermojen risteyskohtaa sekä vastinkromosomien kietoutumista toisiinsa. Risteykset ja kiertymät kuuluvat Kiasman arkkitehtuuriin. Idea näkyy esimerkiksi museon aulassa, jossa kaksi korkeaa betoniseinää kohtaa ja lävistää toisensa. Eri tavoin kiertyvät portaikot ja rampit vievät kerroksesta toiseen.
Mistä Kiasma on tehty?
Sinkki
Kiasman kaareva ulkokatto on patinoitua sinkkipeltiä, joka sisältää pienen määrän kuparia ja titaania.
Alumiini
Rakennuksen pystysuorat julkisivut ovat meri-ilmaston kestävää alumiinia. Niiden valoa taittava pinta on saatu aikaan hiomalla levyt käsin hiekkapaperilla.
Messinki
Kiasman etelä- ja pohjoisjulkisivuissa on punertavia pintoja. Ne ovat happopunastettua messinkiä. Samaa materiaalia on käytetty myös sisällä näyttelytilojen ovenpielissä ja liukuovissa.
Lasi
Kiasmassa on ikkunapintaa yhteensä 3500 neliömetriä. Suuri kaareutuva seinä Mannerheimintien puolella sekä sisääntulokatoksen seinäke ovat Reglit-lasilankkua, jota käytetään pääasiassa teollisuusrakennuksissa. Kiasman lasiseinistä sekä näyttelytilojen ikkunoista on poistettu vihertävän sävyn aikaansaava rautaoksidi, jotta sisään tuleva valo olisi puhdasta luonnonvaloa.
Betoni
Kiasman aulan kaareva betoniseinä valettiin yhtenä kappaleena paikan päällä. Haastava rakennustyö palkittiin Vuoden betonirakenteena vuonna 1997. Vaakasuoran muottilaudoituksen jäljet luovat seinään elävän pinnan. Kiasman lattiat ovat tummanharmaata, miltei mustaa väribetonia. Kaikkiaan rakennukseen käytettiin betonia 7000 kuutiota.
Kipsi
Näyttelytilojen seinissä ja katoissa on käsin tehty valkoinen kipsirappaus, jonka elävän pinnan valo nostaa esiin.
Vaneri
Kiasman eri tiloissa on käytetty keltaista, punaista, mustaa ja valkoista vaneria. Kiasma-teatterin vaneriseinät ovat pompeijinpunaiset. Ala-aulan seinässä ja suurissa ovissa on keltaista vaneria.
Vesi
Kiasman kahdella puolella on vesialtaat. Vesi virtaa rakennuksen lävitse solassa, jossa on myös jalankulkureitti.
Arkkitehti Steven Holl
Kiasman on suunnitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl (s. 1947, Bremerton, Washington). Holl on suunnitellut lukuisia museoita eri puolille maailmaa, muun muassa luonnontieteelliset museot Los Angelesiin ja Kööpenhaminaan, taidemuseon Nanjingiin Kiinaan ja Knut Hamsun -keskuksen Hamarøy’hin Norjaan.
Holl on saanut monia arvostettuja arkkitehtuuripalkintoja, kirjoittanut alastaan sekä opettanut eri yliopistoissa. Oman Steven Holl Architects -toimistonsa hän perusti New Yorkiin vuonna 1976.
1996–1998