Joonas Hyvönen: Wet Planet Records
Verkossa esitettävän taiteen aiheet ovat usein sidoksissa digitaaliseen maailmaan. Joonas Hyvösen teoksessa Wet Planet Records teknologia on keino tavoitella uusia olemisen tapoja; kommunikoida sekä luoda uutta nuorisokulttuuria ekokatastrofin aiheuttaman vedenpaisumuksen jälkeen. Kun maailma on veden vallassa, virtuaalitodellisuus on turvasatama, jossa rakentaa uusia yhteisöjä. Digitaalisuus on sekä Hyvösen teosten väline että niiden aihe.
Timo Brendenberg: Without Friction
Timo Bredenbergin teokset käsittelevät usein verkkoyhteiskunnan ilmiöitä. Without Friction -teoksessa rakennetaan kuvaa New Yorkin rahamaailmasta sekä talouden ja teknologian historiasta. Bredenberg hyödyntää teostensa materiaalina digitaalisia arkistoja ja fyysistä kaupunkitilaa. Talouden ja teknologian historiaan liittyvät rakennukset, muistomerkit ja sisätilat ovat teoksessa viitteellisiä, mutta osalle katsojista tunnistettavia.
Anastasia Sosunova: Agents
Myös Anastasia Sosunova liittää taiteessaan yhteen virtuaalisen ja fyysisen maailman. Agents-teos kietoutuu kansanperinteen ja kansantaiteen ympärille. Videoteoksessa kuultava dialogi käsittelee traditiota, identiteettejä ja pandemiaa. Kansanperinteet saavat uudenlaisia muotoja, kun pandemian aikana puisto tarjosi ihmiselle paikan kokoontua. Metsiin ja puistoihin syntyi 2020-luvun kansantaidetta, kun muovista ja seinäkirjoituksista tuli tapa kommunikoida.
Sosunova tarkastelee teoksissaan liettualaista nykyelämää, yksilöitä, yhteisöjä ja niitä ympäröiviä rakenteita. Säännöt, rituaalit ja narratiivit ovat teosten toistuvia aiheita. Traditio voi olla niin ikään digitaalista; uudet kansantaiteen muodot syntyvät verkossa, sosiaalisessa mediassa ja blogeissa.
Marja Viitahuhta ja Ánnámáret: Nieguid Duovdagat (Dreamscapes)
Marja Viitahuhdan ja Ánnámáretin musiikkivideossa Nieguid Duovdagat (Dreamscapes) pelkistetyn maiseman ja äänen yhdistelmä sekä niiden välinen jännite voidaan liittää jännitteisiin historian ja nykyhetken suhteessa. Pohjoisen maisema pirstaloituu viivaksi.
Irene Suosalo: Nonsense Reality
Toisenlaiseen traditioon nojaa Irene Suosalon teos Nonsense Reality. Värikkäät animaatiot, joissa erilaiset geometriset muodot liikkuvat rytmikkäästi, tuovat mieleen niin vanhat lasten animaatiot kuin videotaiteen alkuajat. Suosalo tuntee videotaiteen historian, ja 1950- ja 1960-lukujen videotaide on ollut teosten lähtökohta. Aikanaan uusimpaan teknologiaan pohjautunut taide näyttäytyy 2020-luvulla jo nostalgisena. Tekemisen taustalla ovat hyvin konkreettiset materiaalit; valokuvat, lautapelit ja vanhat lelut. Suosalo käyttää työskentelyvälineenä muun muassa skanneria.
Kiasma Online Art on vuonna 2017 avattu Kiasman verkkotaiteen kokoelma, joka levittää taiteen museon seinien ulkopuolelle, koettavaksi missä ja milloin tahansa.
