Markus Copper piilotti Kontakti-nimisiin reliefeihinsä makaaberin viestin.
Reliefejä oli ainakin kolme, ja ne olivat kuulemma tuttu näky Copperin työpisteen seinällä Kuvataideakatemian kuvanveistotilassa. Yhden reliefeistä nappasi ennen roskalavalle joutumista talteen eräs taiteilijan ystävistä. Teos päätyi nyt, 30 vuotta myöhemmin, Kiasman seinälle.
Reliefit liittyvät teemaltaan Copperin myöhempiin ”tappajapallo”-teoksiin Mayhem (1994) ja Juggernaut (1995). Palloista ensimmäinen heijasi ilmassa vaijerin varassa, toinen pyöri lattiaa pitkin kohti katsojaa.
Kontakti-reliefit esittävät kuvitteellisia tilanteita, joissa ohjusmainen pallo on osunut maaliinsa, toisin sanoen johonkuhun henkilöön. Ylinnä, pyöreässä kuvassa on Neuvostoliiton armeijan valonvahvistimella otettu usvainen, vihreäsävyinen kuva. Vanhan avaimenreiän muotoisen teoksen alaosaan on kiinnitetty palloiskun uhrin tekaistu kuolinilmoitus.
Ulkoasultaan kliinisen teollinen reliefi on siis sekä dokumentti että voitonmerkki onnistuneesta iskusta.
Taide iski ystävään
1990-luvun alussa kuvanveiston opiskelija Copper, tuolloin vielä Paajanen, seikkaili kesäöinä eri puolilla Helsinkiä ottamassa valokuvia tulevaan teokseensa. Kumppanina hänellä oli isoveljensä Maunon bändikaveri, näyttelijä Antti Reini. Tämä on kuvaillut Markusta ”palavasilmäiseksi kaveriksi”, joka pyysi avustamaan kuvauksissa yökiikareiden ja lasertähtäimien kanssa. Reiniin teki vaikutuksen Markuksen rohkeus yhdistyneenä zeniläiseen rauhaan.
Öisillä seikkailuillaan nuoret huppupäiset miehet hautasivat linnunraatoja ja juttelivat mielessään pyörivistä visioista, kuten Markuksen fantasiasta tulevaisuudesta, jolloin robotit ovat ottaneet vallan.
Mielikuvitus ei armahtanut ystäviäkään: Copperin Kontakti I -reliefi paljastaa, että tappajapallo iski Antti Reiniin 13. heinäkuuta 1993.
Reini oli iloisesti yllättynyt, kun kuuli teoksen olevan yhä olemassa.
“Teoksen teemaan sopivasti liittyen pidimme juhlallisimmat hautajaiset Albertinkadulla auton yliajamaksi jääneelle jänikselle. Hautasimme sen Lapinlahden puistikkoon. Muistokirjoituksen kirjoitin itse, oletan että muutkin teoksen uhrit tekivät niin, mutta varma en asiasta ole. Se, että teoksesta on vain osia jäljellä, vahvistaa näkemystäni siitä, että vaikka kaikki ihmisen rakentamat konstruktiot ovat katoavaisia, niiden sisältö voi jatkaa olemassaoloaan. Joskus jopa vuosituhansiakin,” Reini kertoo sähköpostitse.
Muiden sarjaan kuuluvien osien kohtalosta tai kohteista en tiedä. Levätköön rauhassa.
Näe Markus Copper – Metallin maku -näyttely Kiasmassa vielä 26.2.2023 saakka.
Reinin lainaukset: Lamppu Laamanen, Ammattina luoja: Taiteilijat kertovat, Johnny Kniga, 2021
Suulliset tiedot: Stefan Greijer, Antti Reini, Klaus Saksa
