Maskuliinisia elementtejä. Niitä muotoilija Hanna Anonen mietti, kun hän ryhtyi ideoimaan näyttelyarkkitehtuuria Tom of Finland – Rohkea matka -näyttelyyn. Mielessään hänellä oli Touko Laaksosen tarina: miten tuoda taiteilijaa esiin henkilönä.
”Päädyin tekemään tämän pääosin väri- ja materiaalivalinnoilla”, Anonen kertoo.
Konjakinruskeaa, sinistä, hopeaa. Kumia, alumiinia ja puuta. Näyttelyarkkitehtuurin herkullisuus on sen yksityiskohdissa; Anonen ei halunnut pitäytyä ilmeisimmissä ratkaisuissa eikä haksahtaa teatraalisuuteen.
Luontoon sijoittuvia piirustuksia esittelevän näyttelytilan keskellä kohoaa rivi sileiksi hiottuja männynrunkoja. Seuraavassa huoneessa nähdään piirroksia miehistä uima-altailla, rannoilla ja satamissa. Tilan keskelle pystytetty rakennelma muistuttaa sinistä merikonttia. Anonen on valinnut jokaiseen näyttelytilaan eri materiaaleja, mutta kokonaisuudessa on punainen lanka.
Vivahteet ovat muotoilijalle tärkeitä. Ettei mikään tunnu päälle liimatulta, näyttelystä irralliselta elementiltä. Etteivät puunrungot ole vain runkoja huoneessa, vaan jatkavat teosten tarinaa. Metsät ovat olleet miehille kohtaamispaikkoja, ja aihe toistuu Tom of Finlandin töissä, Anonen muistuttaa.
”En halunnut tuoda näyttelyyn metsää tai todenmukaista merikonttia. Näyttelyarkkitehtuuri on viitteellisempää ja antaa tilaa kävijän havainnoille.”
Näyttelyarkkitehtuuri voi myös tuntua ja kuulua
Näyttelyarkkitehtuurilla Anonen johdattaa kävijää tilasta toiseen. Eteen avautuu aina uusi näkymä, joka kutsuu jatkamaan: kulman takana menneen ajan lyhtypylväät hohtavat valoa tai suurennettu kuva Tom of Finlandin teoksesta kohoaa lähes seinän korkuiseksi.
Tavoite näyttelyarkkitehtuurille on selkeä.
”Näyttelystä toivotaan kävijälle kokemuksellista. Taide ja sen katseleminen ovat pääasia”, Anonen toteaa.
Yksityiskohdilla Anonen houkuttelee kävijää viettämään näyttelyssä aikaa ja tulemaan uudestaan. Seuraavalla kerralla voi huomata taas jonkin eri detaljin, hän uskoo.
Merikontin sininen toistuu penkeissä huoneessa, jossa esitellään sirkusmaailmaan sijoittuvia piirroksia. Anosen näyttelyyn valitsema ruskea väri tulee vastaan muotokuvassa, jossa kauluspaitainen mies katsoo sivulleen tupakka suussa. Teos lukeutuu Anosen suosikkeihin.
Darkroomiksi nimettyyn tilaan kuljetaan punaisten verhojen läpi. Läpikuultavat muoviverhot synnyttävät eri fiiliksen – ja hypistellessä myös äänen – kuin vaikka kankaiset.
”Sisäänkäynti tilaan on dramaattinen, mutta tila itsessään rauhallinen ja arvokaskin, galleriamainen”, Anonen pohtii.
Tom of Finlandin töissä on myös iloa ja huumoria, Anonen huomauttaa. Hauskuutta hän halusi tuoda näyttelyarkkitehtuuriinkin.
Kun Darkroomissa istahtaa penkille, voi huomata, että se on päällystetty mustalla kumilla.
Näyttelyarkkitehti huomioi saavutettavuuden ja siivouksen
Näyttelyarkkitehtuuria suunnitellessaan Anonen toimi työryhmässä museon monien ammattiryhmien kanssa: kuraattorien lisäksi muun muassa graafisen suunnittelijan, museomestareiden ja konservaattoreiden.
Jokaiseen tilaan tuli suunnitella penkkejä. Saavutettavuus huomioitiin esimerkiksi teosten ja tekstien korkeuksissa ja fonttikoossa ja siinä, miten saleissa pääsee liikkumaan.
Anonen pyrki valitsemaan materiaaleja, jotka voi kierrättää tai käyttää uudelleen. Näyttelyssä hyödynnettiin muun muassa jo olemassa olleita vitriinejä.
Myös siivous ja muu ylläpito vaikuttivat päätöksiin. Esimerkiksi kangasverhoa valitessaan hän konsultoi museomestareita ja päätyi heidän suosituksestaan tummempaan vaihtoehtoon. Syy olivat Kiasman kävijämäärät: pitkäkestoisessa näyttelyssä kalusteiden kulutus on kovaa.
”Jos jokainen kävijä hipaisee verhoa, tummempi väri on armollisempi käytössä”, Anonen toteaa.
Tom of Finland – Rohkea matka -näyttely on esillä Kiasmassa 29.10.2023 saakka.
