Ystävät ja rakastetut ovat Nan Goldinin valokuvien päähenkilöitä. Läheiset ovat tallentuneet hänen filmilleen missä milloinkin; kylpyammeessa, sängyssä, hämyisissä juhlissa ja taksin takapenkillä.
Goldin ei ole kameroineen etäinen tarkkailija, vaan kanssakulkija. Rakkaus, kumppanuus, intohimo, itku, mustat silmät, riippuvuudet, menetykset ja uudet alut näkyvät kaunistelemattomasti hänen teoksissaan.
Valokuvista muodostuu julkinen päiväkirja
Yhdysvaltalainen Goldin (s. 1953) irtaantui keskiluokkaisesta lapsuudenperheestään teini-iässä siskonsa traagisen itsemurhan jälkeen. Hän kiinnittyi ystäviinsä ja kiinnostui normeista poikkeavista elämänvalinnoista. Valokuvaajan ura alkoi 1970-luvulla mustavalkoisilla kuvilla transvestiittiystävistä, joiden tapa ravistella sukupuolinormeja kiehtoi häntä.
Goldin on kutsunut ystävistä ja rakastetuista koostuvaa itse valittua perhettään heimoksi, jota sitoo yhteen “verisiteitä vahvempi yhteenkuuluvuus, tunteet, poliittiset näkemykset, estetiikka, huumorintaju ja jaettu historia”. 1980-luvulta alkaen hän on kuvannut tätä heimoa ja itseään intiimisti ja keskellä elämää. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluva The Ballad of Sexual Dependency (1986) kokoaa yhteen noin 800 kuvaa, joita Goldin esitti alkujaan musiikin säestämänä diaesityksenä baareissa.
Valokuvat ovat Goldinin julkinen päiväkirja. Ne avaavat näkymiä kiihkeään elämään; päihteiden vauhdittamaan juhlintaan, ihmissuhteiden onneen ja kriiseihin. Aids-epidemia osui kipeästi Goldinin ystäväpiiriin, ja sen myötä sairaus ja kuolema tulivat kuviin. Valokuvista tuli muistoja poismenneistä läheisistä, mutta myös surullinen muistutus siitä, miten kaikki muuttui. Rankan 1980-luvun jälkeen valokuvissa on enemmän ulkoilmaa, valoa ja rauhaa.
Ristiriidat kiehtovat Goldinia
Goldin on sanonut, että vaikka hän kuvaa omaa elämäänsä ja siihen kuuluvia ihmisiä, hänen taiteensa käsittelee pohjimmiltaan universaaleja asioita. Häntä kiehtoo ihmissuhteiden ihanuus ja hankaluus: kiintymys, kumppanuus ja ristiriidat.
Goldinille ihmissuhteissa on kyse tasapainottelusta itsenäisyyden ja toisen kanssa olemisen välillä. Ihmisen tarve saada yhteys toiseen ihmiseen on väkevä.
Goldinin kaksi teosta nähdään Kiasmassa
Kiasman kokoelmaan kuuluu kaksi Nan Goldinin 1990-luvun valokuvaa. Ne ovat olleet aiemmin esillä taiteilijan tuotantoa laajasti esitelleessä näyttelyssä vuonna 2008. Pian ne pääsevät teosvarastosta näyttelytiloihin osaksi huhtikuun lopussa avautuvaa Dreamy-näyttelyä. Max Hannuksen kuratoima näyttely kokoaa yhteen Kiasman kokoelman queerejä teoksia.
Goldin on ajankohtainen nyt muuallakin. Hän on päähenkilö juuri ensi-iltaan tulleessa Laura Poitrasin dokumentielokuvassa All the Beauty and the Bloodshed. Tukholman Moderna Museetissa puolestaan on esillä Goldinin laaja retrospektiivi This Will Not End Well.
Tutustu 28.4. Kiasmassa avautuvaan Dreamy-näyttelyyn
Nan Goldin Tukholman Moderna Museetissa
