Kaksi ihmistä, tatami, hämyisä huone, intensiivinen musiikki ja sitäkin intensiivisempi ote. Saavun katsomaan Monuments-tanssiteoksen harjoituksia. Teos alkaa pystypainia muistuttavasta asennosta esiintyjien nojatessa toisiinsa. Kaikessa pysähtyneisyydessään teos imaisee mukaansa ja saa melkein pidättämään hengitystä – mitä tapahtuukaan seuraavaksi?
Tunnelma tiivistyy ja esiintyjät alkavat kiertää hitaasti kehää. Musiikki voimistaa kahden esiintyjän kosketusta sitoen heitä tiukempaan puristusotteeseen. Tässä teoksessa musiikki ja liike eivät kilpaile keskenään, vaan ne sointuvat kauniisti yhteen.
Hidastetun liikkeen aikana odotan vauhdikkaan äkkiliikkeen säpsäyttävän tai liikkeen rytmin kiihtyvän. Miksi? Ehkä hidastus onkin se, mitä tarvitsemme pikakelauksen sijaan. Kun nykymaailmassa olemme tottuneet itse määräämään tahdin, ja saamaan vastauksen salamaakin nopeammin lähes kaikkeen haluamaamme. Live-taiteessa pikakelausnappulaa ei ole tarjolla, ja hyvä niin.
Valaistus vaihtuu performanssin aikana aina painiottelumaisesta valokeilasta tunnelmallisiin värivaloihin. Valot tekevät asennoista kuin veistoksia. Osana esitystä toimii myös liikuteltavat valopalikat, jotka muodostavat erilaisia reittejä ja rajoja.
Pohdin liikkeen ja asetelmien ristiriitaisuutta. Eikö painin pitäisi olla kahden henkilön kamppailu voitosta? Nyt puristusote ei vie osapuolia etäämmäksi, vaan pikemminkin lähentää heitä. Asetelmat muistuttavat vuoroin kamppailua, vuoroin hoivaamista. Välillä kädet tarttuvat toisiinsa sovun symbolina. Kuin painielementti katoaisi aina hetkeksi – ja sitten taas palaisi.
Otteet tiivistyvät, mutkistuvat ja madaltuvat. Musiikin antaessa liikkeelle tilaa kuulen vain tatamin narinan. Esiintyjät liikkuvat kuin olisivat solmussa toistensa kehoissa. Mutta pyrkivätkö solmut avautumaan? Mitä tämä kosketuksen kamppailu haluaakaan kertoa?
Teoksessa liike toimii sanattomana vuoropuheluna, jossa esiintyjien välinen dynamiikka on kiinnostavaa seurattavaa. Ehkä tämä teos antaa hyvän muistutuksen ihmisyydestä. Kuinka kaiken voiman ja kamppailun keskellä olemme haavoittuvaisia ja tuntevia yksilöitä.
Tanssiteos saa näyttelytilan eloon sen tapahtuessa Kiasman neljännessä kerroksessa. Esitykseen voi saapua ja poistua vapaasti, tai sen voi katsoa kokonaan. Varoituksen sana – se voi tempaista mukaansa!
Lue lisää Monuments-teoksesta ja osta liput
Elsa Mäklin
Viestinnän ja yleisötyön harjoittelija