Monissa ääni-installaatioissaan Mika Vainio käytti vanhoja putkiradioita teostensa äänimaailman vahvistimina tai äänen muokkaamisen välikappaleena. Yhden ensimmäisistä vintage-radioita hyödyntävistä installaatioistaan, 4 x Radio, hän esitti vuonna 1997 Pariisin Modernin taiteen museossa, osana museon monivuotista Migrateurs-näyttelysarjaa.
Teos koostui neljästä, vanhasta 1950-luvun putkiradiosta. Yksi radioista soitti CD:lle installaatiota varten tallennettua musiikkia, kun taas kolmeen muuhun oli kytketty pienet mekaaniset laitteet, joiden avulla radioiden äänenvoimakkuus- ja taajuussäätimiä käännettiin muutaman minuutin välein noin 15 sekunnin ajan.
Vintageputkiradioiden vastustamaton lumo
Vanhojen putkiradioiden pariin Vainio palasi uudelleen vuonna 2009, kun hän toteutti teoksen 2 x 540 kHz (2009) Brysselin MediaRuimte-galleriaan taiteilijakollektiivi LAb[au]:n kutsusta. Teos on kuuden puu- ja bakeliittikoteloisen vintage-putkiradion muodostama minimalistinen kokonaisuus, jossa soitetaan kahta erilaista ääniluuppia kutakin kolmen eri radiovastaanottimen kautta taajuudella 540 kHz.
Teoksen äänimateriaali pohjautui Vainion vanhoista radioista äänittämiin erilaisiin ääniin, joita hän muokkasi edelleen omassa studiossaan. Materiaalien pohjalta hän kokosi kaksi erilaista sävellystä, jotka ovat kestoltaan hieman erimittaiset. Nämä äänitallenteet, joita soitetaan tilassa vanhojen radioiden kautta, luovat installaation perustan. Radioista kuuluu myös niiden omia ääniä, erilaisia häiriöääniä, jotka tuovat kokonaisuuteen omaa maustettaan. Äänitteet soivat tilassa luuppina, joten niiden keskinäinen suhde muuttuu jatkuvasti niiden erilaisten kestojen vuoksi.
Lämmin soundi
2 x 540 kHz -teoksensa äänilähteiksi Vainio valitsi vanhoja putkiradioita, joissa on hieno, lämmin ääni, mutta jotka myös näyttävät visuaalisesti kiinnostavilta. Vanhat, analogiset laitteet, jotka elävät osin omaa elämäänsä, kiehtoivat Vainiota, koska ne lisäsivät omia omaperäisiä piirteitään lopputulokseen.
Radioiden hajautettu, jopa hieman juhlava, sijoittelu tilaan valkoisille, päältä valaistuille jalustoille sekä teoksen ääniluuppien erimittaisuus luovat teoksen sävellyksistä siroutuneen äänimaiseman, joka on sekoitus radiokanavien väleihin piiloutuneita ääniä, huminaa ja viritysääniä. Tässä teoksessa, kuten monissa muissa Vainion teoksissa, tilassa kuultava lopullinen ääni ei ole vain valmiiksi äänitetty tallenne, vaan ääntä tuotetaan ja muokataan aktiivisesti tilassa erilaisten laitteiden avulla.
Ääni myös elää tilan akustiikan mukaan. Lopputuloksena on sävyiltään rikas ja lämmin äänimaailma, jossa hennoimmatkin äänensävyt ja -värit nousevat hienolla tavalla esiin keskenään erilaisten radioiden kannattelemina. On kuin teoksen muodostavat ”radiot kommunikoisivat keskenään” tilassa hengittäen ja huokaillen.
Mika Vainion 50 Hz -näyttely Kiasmassa 10.1.2021 saakka.
