Liisa Lounilan videoteos Kiasman näyttelysalissa. Videolla on kuvattuna villiintynyt puutarha iltahämärässä.

Liisa Lounila, 7BPM, 2013. Ripustuskuva. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Liisa Lounila tuo taiteessaan ilmiöitä katvealueilta päivänvaloon

”Teoksille on yhteistä se, että ne osuvat johonkin pimentoon tai odotetusta poikkeavaan”, kuvaa taiteilija Liisa Lounila Katvealue-näyttelynsä teoksia. Lounilan taide syntyy asioista, joita monet eivät edes huomaa.

Liisa Lounila havainnoi ja tulkitsee ympäristöään matkoilla ja kotona. Hän taltioi ääniä, videoi maisemia ja ottaa talteen hylättyjä esineitä. Näin kertyvästä arkistosta saattaa myöhemmin muodostua taidetta.

Yksi tällainen teos on Passing by. Siinä videonäytöillä vilisee aavikoita, luonnonpuistoja ja mökkiteitä – asumattomia paikkoja, joita taiteilija on kuvannut matkoillaan auton ikkunasta. Hän on tallentanut maisemia vuosien varrella ”varmuuden vuoksi”, ilman kummempaa tarkoitusta. Mustavalkoisen arkiston laajuus paljastui tekijälleen, kun kovalevyt ja videokasetit olivat täynnä, ja tiedostoille oli etsittävä uutta tilaa.

“Sinänsä yksittäisinä epäkiinnostavat kuvat ja videopätkät alkoivat muuttua kiinnostaviksi valtavan määränsä takia”, Lounila sanoo.

Liisa Lounila, Passing By, 2008–2009. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Taidetta roskista

Idea Take Away -teokseen syntyi, kun Liisa Lounila näki täpötäysiä roskiksia newyorkilaisessa puistossa. Valtava joukko ihmisiä kerääntyi päivittäin puistoon syömään – jokainen itsekseen. Muistoksi näistä kokoontumisista jäivät pyramidinmuotoiset roskakasat. Teoksessa lasikuution sisällä on kertakäyttöastioita ja muuta roskaa. Arvottomat esineet on päällystetty palladiumilla, hopeanhohtoisella metallilla. Palladium on jalometalli, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan hopeaa, mutta se ei hopean tavoin hapetu ja tummu.

Liisa Lounila, Take Away, 20112019. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Almanakka pussinsulkijoista

Päivämäärillä varustetut pussinsulkijat on järjestetty lasin alle kuin perhoset kokoelmassa. Sulkijat ovat peräisin taiteilijan äidin jäämistöstä. Hän keräsi niitä systemaattisesti yrttien pakastamista tai muuta säilöntää varten. Timekeeper ja In Between Days -teoksissa päivämääristä muodostuu kalenteri. ”Siihen on säilötty aikaa”, Liisa Lounila sanoo.

Sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet nähdäksesi videon.

Keväästä talveen

Garden-teoksessa näkyvä palsta on kuulunut Liisa Lounilan perheelle 1970-luvulta asti. Kun vuokraoikeus siirtyi taiteilijalle, hän ei jatkanut viljelyä vaan ainoastaan kuvasi, mitä palstalla tapahtuu, kun kukaan ei puutu sen elämään. Teoksessa kamera kiertää villiintyneellä siirtolapuutarhapalstalla. Jokainen kierros kuljettaa keväästä talveen: kasvit kukoistavat ja lakastuvat. Taustalla laulavat kunkin vuodenajan linnut.

Liisa Lounila on vuosien varrella valokuvannut myös yksinkertaisia graffiteja, erityisesti sydämiä ja timantteja. Timantti #1 (Melkein täydellinen) -teoksen aihe on peräisin taiteilijan näkemästä graffitista. Hieman vinksahtanut timantti on hänestä hyvä aihe, sillä yleensä timantti edustaa täydellisyyttä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kaikki uutiset ja blogit