Taiteilija Mika Vainio.
Mika Vainio. Kuva: Camille Blake.

Kuka Mika Vainio?

Konemusiikin harrastajille Mika Vainion nimi tuli tutuksi jo 1990-luvulla. Vainio tuli Turusta ja teki omaperäistä, minimalistista elektronista musiikkia. Kansainvälisen musiikkiuransa lisäksi hän oli äänitaiteilija, jonka taiteeseen voi tänä syksynä uppoutua Kiasmassa.

Vainion äänitaidetta leimaavat samat tunnistettavat piirteet kuin hänen musiikkiaan: erilaiset analogiset äänet, suhinat, napsahdukset ja hiljaisuudet.

”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”, Vainio sanoi.

Sama päti ääniteoksiin, joihin päätyivät mukaan vain valitut, välttämättömät äänet. Tila, jonka kokemukseen ääni kietoutuu, oli installaatioiden tärkein lähtökohta.

Muusikko ja säveltäjä

Mika Vainio nousi 1990-luvulla kansainvälisesti tunnetuksi säveltäjäksi ja esiintyjäksi, jota arvostettiin sekä konemusiikin että kokeellisen taidemusiikin parissa. Hän julkaisi elektronista musiikkia oman nimensä lisäksi useiden kokoonpanojen kanssa ja monilla taiteilijanimillä, merkittävimpänä Ø.

Yhdessä Ilpo Väisäsen kanssa Vainio muodosti Pan Sonic -yhtyeen (aluksi nimellä Panasonic), ja taiteilija Tommi Grönlundin kanssa hän perusti Sähkö Recordings -levy-yhtiön. Hän oli myös monien muiden muusikoiden ja taiteilijoiden yhteistyökumppani.

Mika Vainio valloittaa nykytaiteilijana

Vähemmän tunnettu puoli Vainion työssä oli hänen toimintansa äänitaiteilijana. Hän osallistui useisiin nykytaiteen ryhmänäyttelyihin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ensimmäinen merkittävä näyttelyesiintyminen oli Manifesta 1 Rotterdamissa vuonna 1996. Näyttelyä varten syntyi vähäeleinen ääni-installaatio Onko, joka päästään kokemaan uudelleen Kiasman 50 Hz -näyttelyssä.

Mika Vainio oli kiinnostunut taiteesta laajasti ja löysi usein inspiraation elokuvista, kirjallisuudesta tai arkisesta ympäristöstä. Hän ihaili muun muassa Andrei Tarkovskin ja Robert Bressonin elokuvia. Sylvia Plathin runoja hänen kerrotaan kantaneen aina mukanaan.

Vainiolla ei ollut taiteellista tai musiikillista koulutusta, mutta hänen asiantuntemuksensa ja makunsa oli laaja. Hän opiskeli itsenäisesti ja kasvatti tietämystään koko uransa ajan. Omien sanojensa mukaan hän kuunteli erilaista musiikkia kuin mitä itse teki – se tarkoitti kaikkea Schubertista maailmanmusiikkiin.

Turussa kasvanut Vainio asui sittemmin Helsingissä, Lontoossa, Barcelonassa, Berliinissä ja Oslossa. Hän kuoli 53-vuotiaana Normandiassa Ranskassa huhtikuussa 2017.

Lue lisää