Torbjørn Rødlandin valokuvia voi ajatella elokuvan still-kuvina, äärimmäisen latautuneina hetkinä tarinasta, jonka kokonaisuudesta ei pääse selville. Katsoja luo kertomuksen omista lähtökohdistaan ja oman mielikuvituksensa varassa, tai sitten kuvat vain koskettavat, herättävät tunteita, kuten Rødland toivoo. Hän vertaa valokuviensa tulkinnanvaraisuutta todellisuuden kerrokselliseen luonteeseen, jos kuvat onnistuvat ilmentämään sitä, ne ovat tosia, taiteilija sanoo.
”En ole kiinnostunut pelkästään siitä, kuinka kuvia tulkitaan. Myös lumous ja se, mitä tunteita valokuvat herättävät, se kuinka ne koskettavat meitä, kiinnostaa minua”, Torbjørn Rødland toteaa.
Rødlandin valokuvat ovat usein arvoituksellisia. Niiden huolellisesti lavastetuissa tilanteissa on outoja jännitteitä tai vastakkainasetteluja, jotka saavat katsojan kysymään mikä kuvassa olevien henkilöiden välinen suhde on tai miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Jopa esineistä muodostuvat asetelmat johdattavat valokuvien katsojat outojen yhdistelmien äärelle.
Yksi vangitsevimpia kuvia on Silent Scream (Hiljainen huuto, 2017). Kaksi naista, vanhempi ja nuorempi, kasvot intiimin lähellä toisiaan. Nuorempi nainen näyttäisi olevan makuuasennossa, jollain tapaa alistetussa asemassa vanhempaan nähden. Ilmeestä ilmeestä voi lukea viekkaan mielihyvän tunteita. Katse kohdistuu minuun, tilanteen tarkkailijaan, ikään kuin nainen tieten tahtoen hakisi todistajaa hetkelle, joka kuitenkin on korostuneen yksityinen. Entä nuorempi nainen? Ei ole mitenkään selvää, että hän kokee tilanteen epämiellyttäväksi, yhtä hyvin hänen olonsa suljettujen silmien takana voi ajatella raukeaksi. Mikä lopulta on näiden kahden välinen suhde?
Patrik Nyberg
Lainaukset ovat otteita taiteilijan ja Bonniersin taidehallin johtajan Magnus af Petersensin välisestä keskustelusta.
Torbjørn Rødlandin Fifth Honeymoon -näyttely 13.09.2019 – 05.01.2020 asti Kiasmassa.
