Dreamy-näyttelyssä queer on päähenkilö

Miten valitsit teokset näyttelyyn?

Freelance-kuraattori ja kirjoittaja Max Hannus:

”Tavallisesti minulla on kuraattorina mielessäni jokin oma kysymys tai aihe, ja kutsun sen pohjalta taiteilijoita tekemään ryhmänäyttelyn. Oli hyvin erilaista työskennellä kokoelman parissa ja pohtia, mitä teoksia sieltä voisi poimia mukaan.

Lähtökohtana oli queer-teemainen näyttely. Mietin, mikä on se kysymys, jota voisi pohtia juuri näitä teoksia katsoessa. Mistä on jäänyt jälki tällaiseen valtion kokoelmaan? Selasin teoksia läpi vuosikymmen kerrallaan.”

Miksi tämä näyttely oli tärkeää tehdä?

”On itsessään tärkeää, että näyttely puhuu nimenomaan queerin kysymyksistä. Että queer ei ole ikään kuin leffan sivuhenkilö, vaan päähenkilö, joka voi olla montaa asiaa samaan aikaan.

Kuva ja kuvataide, kuvan tekeminen ja katsominen, katsojan ja katsottavan paikat – ne ovat kiinnostavia vastapareja, kun miettii seksuaalisuutta. Millä tavalla jokin tietynlainen kuvan tekemisen tapa voi antaa toimijuutta katseen kohteelle, siis vaikka esillä olevalle keholle?

Esimerkiksi Rotimi Fani-Kayoden omakuvissa haetaan toimijuutta sillä, että itse valitaan, mitä asioita kuvaan otetaan mukaan. Jessica Andrey Bogushilta näemme näyttelyssä valtavan verhon ja siinä kuvan, jonka hän on löytänyt Tumblrista ja joka on alun perin ollut pornokuva. Mikä taiteilijaa on alkanut kuvassa kiinnostaa? Millaisia haluja on ollut läsnä liittyen katsomiseen, kuvan muokkaamiseen ja haluun tehdä kuvalla jotain?”

Mitä toivot näyttelyltä?

”Monissa Dreamyn teoksissa erilaiset ruumiilliset tarpeet ovat läsnä. Näyttelystä voi löytää todella fyysisiä ulottuvuuksia.

Ajatus Dreamyn ensimmäiseen näyttelysaliin oli, että sinne tulee paljon asioita, paljon energiaa. Kun ensimmäistä kertaa näin, miten valtavia teokset oikeasti ovat, tuli tunne että wow. Katsojan oman ruumiin koon ja teoksen kanssa syntyy näyttelyssä vuoropuhelua.

Toivon, että teosten parissa voi pohtia ruumiillisuuden kysymyksiä. Mutta jo se, että menee johonkin paikkaan, laittaa kehonsa samaan tilaan teosten kanssa ja on siellä eikä puhelimen tai tietokoneen ruudulla ja ehkä kokee jotain, sitä toivon.”