Luemme kehoista ja niiden piirteistä jatkuvasti viestejä, joita ei ole sellaisiksi tarkoitettu. Saatamme olettaa ihmisen sukupuolen, elämänkokemuksen tai vaikka puhutun kielen. Luokittelu nopeuttaa ajattelua, mutta johtaa usein harhaan.
Joskus ihminen hämärtää kehonkieltään tahallaan. Se voi tarkoittaa kieltäytymistä kaksinapaisesta sukupuolijaottelusta tai sukupuoleen liittyvistä normeista. Max Hannuksen kuratoiman Dreamy-näyttelyn teoksissa nähdään kehoja, jotka ovat tavalla tai toisella queereja ja asettuvat yhteiskunnan oletusten ulkopuolelle ja väleihin.
Taiteilija muokkaa kehoaan
Artor Jesus Inkerön taiteellinen työskentely on lähtöisin hänen omasta ruumiistaan. Hänen työssään keskiössä on kokonaisvaltainen kehollinen performanssi, mitä myös videoteos Swole (2017) kuvaa. Inkerön performanssi on fyysinen, psykologinen ja sosiaalinen. Taiteilija muokkaa ruumistaan treenaamalla ja noudattamalla tiukkaa ruokavaliota. Käytökseen hän ottaa mallia toisista, salikulttuurista ja treenivideoista.
Katsoja tunnistaa videolta stereotyyppisen bodaajan. Henkilön ulkonäkö vastaa tuttua kuvastoa valkoisesta maskuliinisuudesta. Maskuliinisuus ja mieheys liitetään usein yhteen, vaikka ne ovat olemassa ilman toisiaan. Käsitys maskuliinisuudesta on aina myös kulttuurikohtaista.
Inkerön performanssi vaihtaa katseen kohteen: aina ei tutkita ja määritellä queeria tai erilaisuutta, vaan juuri sitä, mikä solahtaa normeihin.
Kivitorso ei anna muiden määritellä itseään
Anne Koskisen teos Torso VI (2019) on esillä Inkerön teosta vastapäätä. Koskinen on veistänyt luonnonkivestä esiin torson. Veistoksen hahmo voi olla feminiininen tai maskuliininen, ei kumpaakaan tai jotain näiden väliltä.
Puunrunkoa tarkoittavalla italian sanalla torso viitataan veistokseen, jolla ei ole päätä tai raajoja. Termiä käytetään myös, kun kuvaillaan jonkin jääneen kesken. Ehkä tämäkin torso on keskeneräinen: menossa johonkin, juuri muuntumassa. Määrittelemättömänä sillä on tilaa muuttua ja kasvaa.
Dreamy kyseenalaistaa olettamuksia
Dreamy on eräänlainen välitila. Se ei ennalta määrittele, miten sitä tulisi katsoa tai kokea, eikä anna valmiita vastauksia. Siten se avaa mahdollisuuden haastaa omia oletuksiamme ja pinttyneitä ajatuksiamme.
Kuten queer, Dreamy hapuilee kohti jotain tällaista uutta, vielä saavuttamatonta. Siten se on myös unelmatila.
Näyttely Dreamy – Queer ja vapaus unelmoida on nähtävillä Kiasmassa 26.11.2023 asti.
