ARS-liveohjelmistossa tarkastellaan äärioikeistopoliitikkojen toimia ja vaihdetaan henkilökohtaisia tarinoita falafeleihin

Kiasma-teatterissa ja museon näyttelytiloissa nähtävä ARS-liveohjelmisto sisältää taidetta performanssista nykytanssiin. Esityksissä raja-aidat eri taidemuotojen välillä hälvenevät ja lavalla nähdään myös elementtejä kuvataiteesta.

Kesäkuussa ARS22 sulautuu yhteen aina vuodesta 2000 järjestetyn URB-festivaalin kanssa. URB esittelee jatkuvasti muuttuvan kaupunki- ja nuorisokulttuurin vaikutusta nykytaiteen eri muotoihin.

Norjassa kohauttanut dokumentaarinen taideteos nähdään Kiasma-teatterin lavalla

Oslossa vuonna 2019 ensi-iltansa saanut Ways of Seeing käsittelee nykyhetken polttavia kysymyksiä, kuten äärioikeistolaista politiikkaa ja rasismia. Teos sai runsaasti mediahuomiota ja laajensi rasismia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua Norjassa.

Performanssissa Hanan B. matkustaa Ranskasta Norjaan vain huomatakseen, että Jean-Marie Le Penin ja Kansallisen rintaman agenda on juurtunut syvälle myös pohjoiseen. Oslossa hän tapaa Sara B:n, joka 1980-luvulla pakeni Saddam Husseinin kurdeja vastaan käymää sotaa Norjaan.

Hanan Benammar, Sara Baban ja Pia Maria Roll kartoittavat teoksessa verkostoja, jotka voimistavat norjalaisen yhteiskunnan rasistisuutta. Tämä verkosto ulottuu aina maan äärioikeistolaiseen hallitukseen. Teoksen ja sen laukaiseman tapahtumaketjun käsittely johti Norjassa aina poliisitutkintoihin asti.

Esitys on mahdollista nähdä Kiasma-teatterin näyttämöllä ainoastaan lauantaina 18.6.

Elävää taidetta museon näyttelytiloissa

Rembrandtin maalaus Euroopan ryöstö, Salvador Allenden viimeinen puhe, George Michaelin hitti Freedom ’90, Google-hakukone ja John Travolta -meemi ovat kaikki Alexandra Piricin teoksen elementtejä. Internet-meemien, popkulttuurin kuuluisien ilmentymien, kuvien, tilanteiden ja poliittisten puheiden kautta taiteilija kertoo taiteen ja politiikan historiaa.

Piricin konseptoima ja ohjaama Delicate Instruments of Engagement -performanssi nähdään museon kolmannen kerroksen näyttelytiloissa. Esityksellä ei ole varsinaista alkua tai loppua, ja sitä saa seurata niin kauan kuin haluaa.

Pirici on yksi tämän hetken keskeisimpiä esitystaiteiteilijoita nykytaidekentällä. Tämä on siis mainio tilaisuus nähdä maailmalla museoita ja nykytaiteen biennaaleja kiertävän tekijän esitys.

Neljännen kerroksen Kontti-tilassa nähdään puolestaan Invisible dancing -teos, jonka taustalla on tanssija ja koreografi sekä valovoimainen esiintyjä Mira Kautto. Rautainen tanssin ammattilainen haluaa työssään purkaa omia työskentytapojaan ja tanssin tekniikkaa yhdessä muun työryhmän kanssa. Teoksessa tanssii myös Ella Skoikka.

Yhdessä tanssijoiden kanssa näyttämöllä nähdään helsinkiläisen kuvataiteilija Roy Boswellin teoksia. Boswell on kuvanveistäjä, jonka työ perustuu vahvasti esitystaiteeseen, musiikkiin ja ääneen.

Kesäkuussa ARS22 ja URB-festivaali sulautuvat yhdeksi

Osana 23. kertaa järjestettävää kaupunkitaiteen ja -kulttuurin URB-festivaalia nähdään myös ARS Live teoksia.

Amanda Piñan Frontera I Border – a Living Monument -tanssiesitys on kunnianosoitus sille rohkeudelle ja sinnikkyydelle, mitä rajoja ylittävillä ihmisillä on. Teos on syntynyt tiiviissä yhteistyössä USA:n ja Meksikon rajamailla Matamorossa asuvien meksikolaisnuorten kanssa. Hip hop -kulttuuri, siirtomaavallan aikaiset tarinat, alkuperäiskansojen tavat ja mystiikka kietoutuvat teoksessa yhteen.

Teoksessa keskeisessä osassa on latinalaisamerikkalaisilta alkuperäisasukkailta kaapattu ja uudelleen nimetty tanssi Danza de moros y cristianos, joka toimi rasistisena ja kansaa jakavana välineenä. Tanssi on sittemmin saanut uuden muodon ja merkityksen vastarinnan symbolina vaikeissa olosuhteissa elävien meksikolaisnuorten toimesta. Piña käyttää siitä nimitystä Danza de Matamoros.

URB-festivaalin ohjelmistoon kuuluu myös Dafna Maimonin osallistava performanssi Orient Express Yourself, jossa henkilökohtaisesta tulee jaettua. Teoksessa falafel-annoksen voi ostaa henkilökohtaisella kokemuksella perhesuhteista tai patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Innoittajana on Maimonin perheen perustama Helsingin ensimmäinen kebab- ja falafel-ravintola Orient Express, joka avattiin vuonna 1985 kauppakeskus Forumissa.

Esityksen kautta muodostuva yhteisö voi olla voimauttava. Samalla se kuitenkin korostaa henkilökohtaisen kaupallistamista yhtenä kapitalismin strategiana kokemus- ja tavaramarkkinoilla.

SERAFINE1369 on Lontoossa asuva taiteilija, tanssija, kirjailija ja fasilitaattori Jamila Johnson-Small. SERAFINE1369:n teos I I I (something flat, something cosmic, something endless) Kiasma-teatterissa on yhdessä koettu hetki, jolla ei ole alkua eikä loppua. Taiteilijalle tanssi on olemisen tapana sekä intiimiä että poliittista. Osan teosta muodostavat voimakkaat valot, äänet ja savu.

Sisään esitykseen pääsee museolipulla ja esityksen aikana ovet ovat auki ja tilaan ja tilasta pois saa liikkua vapaasti.

Juttuun on haastateltu Kiasma-teatterin vastaavaa tuottajaa Jonna Strandbergia.