Steegmann Mangrané nyrjäyttää tavan katsoa taidetta
Daniel Steegmann Mangranésta (s. 1977, Barcelona) museon pitää olla muutakin kuin tila, jonne esineitä kerätään ihanteellisiin olosuhteisiin suojaan ulkopuolella sijaitsevalta maailmalta. Museon pitäisi mieluummin tarjota paikka, jossa pohtia suhdetta planeettaan uusiksi.
Barcelonasta kotoisin oleva ja vuodesta 2004 Rio de Janeirossa asunut taiteilija jahtaa hetkeä, jolloin näyttelykävijä lakkaa keskittymästä yksittäiseen teokseen ja alkaa havainnoida omaa kokemustaan tilassa. Keinoina Steegmann Mangrané käyttää valoja, värejä, makuja ja hajuja. Hän leikittelee mittasuhteilla ja kiinnittää huomion yksityiskohdilla.
Kiasman näyttelyssä kävijä pääsee kokemaan teoksia myös kehollaan, sen sijaan että vain katsoisi niitä. Esimerkiksi teoksessa Orange Oranges voi puristaa ja juoda appelsiinimehua oransseista, läpikuultavista seinistä rakennetussa paviljongissa. Appelsiinin tuoksu ja maku ovat tuttuja, mutta rajoitetun värispektrin vuoksi hedelmät ja mehu eivät näytä siltä, mitä odotamme. Raja teoksen ja ympäristön välillä liukenee, kuten monissa Steegmann Mangranén töissä.
Orgaaninen ja geometrinen kohtaavat
Näyttelyssä on esillä muun muassa piirustuksia, elokuvia, veistoksia ja ääniteoksia.
Museon ylin kerros on muuttunut immersiiviseksi installaatioksi. Merkittävä elementti on ikkunoista sinisten värifiltterien läpi tulviva luonnonvalo, joka saa näyttelyn muuttumaan vuorokaudenaikojen ja sääolosuhteiden mukana. Lattia on vuorattu sinisellä matolla, jolle voi asettua vaikkapa makoilemaan ja tarkkailemaan ympäristöä ja teoksia.
Steegmann Mangrané pyrkii hämmentämään näyttelykävijän aisteja ja kyseenalaistamaan oletuksia. Häntä kiehtovat esimerkiksi kummitussirkat, jotka naamioituvat osaksi elinympäristöään. Mikä ensin näyttää videoteoksessa oksalta, osoittautuukin hahmoksi, kun se alkaa liikkua.
Luonto ja keinotekoinen kohtaavat taiteilijan teoksissa usein. Kasvien lehtiin on piirretty, leikattu ja heijastettu geometrisiä kuvioita. Hetken on epävarmaa, mikä on ihmisen tekemää ja mikä luonnon muovaamaa. Steegmann Mangranélle kyse ei kuitenkaan ole vastakohdista: ihminen on osa luontoa, ei siitä erillään tai sen yläpuolella. Lapsena biologin ammatista haaveilleelle taiteilijalle monissa teoksissa toistuva sademetsä toimii vertauksena siitä, miten kaikki maailmassa on linkittynyt yhteen.
Yhteistyö
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Barcelonan Nykytaiteen museon (MACBA) kanssa. Näyttelyä on tukenut Institut Ramon Llull.
Kuraattorit
Näyttelyn ovat kuratoineet Kiasman vaihtuvien näyttelyiden pääkuraattori João Laia, MACBAn näyttelyiden pääkuraattori Hiuwai Chu ja Kiasman vaihtuvien näyttelyiden kuraattori Piia Oksanen.