Hirviöseppä näyttelyn taustalla
Antti Kääriäinen kutsuu itseään Hirviösepäksi. Tällä nimityksellä hän viittaa siihen, kuinka lähes mahdottomien ongelmien ratkaisu on sepän työn keskiössä. Kääriäinen tuli mukaan Markus Copper-näyttelyn toteuttamiseen viime metreillä. Hän kertoo ripustaneensa teoksia ja vaikuttaneensa muun muassa siihen, miltä ne näyttävät, miten ne toimivat ja mihin asentoihin ne päätyvät.
”Tässä on pitänyt mennä alojen rajojen yli. Ja sen rajan yli, että Markus ei ole enää täällä, vaan tuolla”, Kääriäinen toteaa. Hän onkin toiminut projektissa omien sanojensa mukaan rajankävijänä.
Käytännössä työ on pitänyt sisällään esimerkiksi piuhojen vaihtamista Kurskin sukelluspukuihin. Sähköelementit kuluvat yllättävän nopeasti, olivatpa teokset sitten käynnissä tai säilytyksessä.
Kääriäinen ei itse työskentele Kiasmassa, vaan tuli mukaan Kiasman näyttelyyn konsulttina. Aiemmin hän on avustanut Markus Copperia Wihurin säätiön omistaman Kursk-teoksen konservoinnissa vuonna 2015. Hän kertoo myös tehneensä jo pitkään monipuolista taustatyötä Copperin teosten ja tuotannon pelastamiseksi.
”Se on taiteellista tutkimustyötä minulle”, Kääriäinen kuvailee.
Konservointia vai rekonstruointia?
Kääriäisen roolia näyttelyprojektissa on kokonaisuudessaan vaikea määritellä. ”Aika näyttää, mitä roolini tässä tarkoittaa”, hän toteaa.
”Mulla ei varsinaisesti ole mitään konservaattorin tutkintoa. Olen kuvataiteilija ja kuvanveistäjä kyllä.” Museoteknisesti jos ajattelee konservointia, voi Kääriäinen nähdä itsensä mahdollisesti myös konservoijana. ”Vai pitäisikö puhua remontoinnista?” hän pohtii.
Museoliiton määritelmän mukaan konservoinnilla tarkoitetaan esineiden ja rakennusten sekä ylipäätään kulttuuriperinnön turvaamista. Rekonstruointi puolestaan tarkoittaa vanhan kaltaiseksi tekemistä, jos vanha esine on täysin menetetty. Tämä ei kuitenkaan ole niin yksioikoista Copper-projektin yhteydessä, jossa perinteiset rajat myös museotyöntekijöiden rooleissa ovat eläneet.
Projektin aikana Kääriäinen on tehnyt yhteistyötä niin museomestarien, konservaattorien kuin kuraattorienkin kanssa. Lopulta hän päätyi työskentelemään nimellisesti museotekniikan puolella, mutta korostaa ylittäneensä osastojen rajoja ristiin rastiin.
Tässä projektissa hän on päässyt myös soveltamaan reverse engineering –metodia käytäntöön. Se tarkoittaa eräänlaista takaperin ajattelua.
”Meillä on teos. Tiedämme, mitä sen pitäisi tehdä. Sitten pitää miettiä, miten saada se tekemään sitä, mitä se on tehnyt.” Hän ottaa esimerkiksi Valaanpyyntiasema– ja Estonia– teokset, joista on säilynyt myös videomateriaalia. Videoiden avulla saadaan selville, miten teokset toimivat silloin, kun Copper oli ollut niitä itse ripustamassa.
Mutta mitä työskentely on silloin, kun teokseen täytyy tehdä isoja elementtejä kokonaan uudelleen? Jos esimerkiksi tekniikat ja materiaalit ovat muuttuneet, pitäisikö puhua käytännössä uuden teoksen luomisesta, ja missä määrin näin voidaan ylipäätään tehdä? Kääriäinen sanoo tämän olevan eettinenkin kysymys.
”Markus on koko ajan tässä vieressä”
Kääriäinen kertoo, että Markus on itse aina saapunut paikalle, kun teoksia on ripustettu. ”Kurskin kasausohjeessa kerrotaan, että taiteilija itse ripustaa teoksen, vaikka museoteknikoille on ohjeistettu, miten ripustus tehdään”. Hän uskoo, että Copper olisi ollut tässäkin näyttelyssä varmasti mukana ripustamassa. Aivan alusta alkaen.
“Nämä [teokset] muodostavat toisiaan täydentävän kakofonian, missä ne toimivat eri äänitaajuuksilla”, Kääriäinen kertoo.
Vaikka koneiden asettaminen samaan tilaan saattaa aiheuttaa varsinaisen moniaistisen tykityksen, se kuuluu hänen mukaansa teosten luonteeseen.
“Tarvitseeko teoksia kokeakaan erillisinä?”
Markus oli sanonut aikoinaan, että hänelle voi soittaa, jos jotain kysyttävää ilmaantuu.
“On mulla vieläkin [Markuksen] puhelinnumero, mutta kukaan ei vastaa.”
Taiteilijaa ei enää paikalle saada. Siispä Hirviöseppä Antti tekee parhaansa, jotta Copperin teokset saataisiin toimintaan tavalla, jolla Markus niiden halusi toimivan.
Kirjoittaja
Elsa Mäklin
Marcus Copper – Metallin maku -näyttely on esillä Kiasmassa 26.2.2023 saakka.
