Antti Hevosmaan toimenkuva on kuitenkin vielä tätäkin laajempi, sillä hän on myös osa Kiasmassa paraikaa olevaa näyttelyä!
Suurimman osan ajastaan Hevosmaa kuitenkin viettää narikassa. ”Tiivistetysti mä pyrin asiakaspalvelijana kohtaamaan asiakkaita ihmisinä ja yksilöinä. Tarpeen vaatiessa ohjaan asiakkaan tiedon äärelle ja/tai keskustelen taiteesta ja elämästä oman ymmärryksen puitteissa.”
Galleriatiloissa ollessaan Hevosmaa vahtii teoksia ja varmistaa, että museokäynti olisi kaikille kävijöille mieluinen. Mistään jatkuvasta niskaanhuohottamisesta ei kuitenkaan ole kyse: ”Se on ennemminkin sellaista opastamista ja kehottamista kokeilemaan tai olemaan kokeilematta eri juttuja. Tällä hetkellä meillä on niin paljon sellaisia teoksia joihin saa koskea tai osallistua, jos vaan itse haluaa. Se sellainen ’tätä saat tehdä museossa, mutta tätä et’-raja hämärtyy kokeneemmallakin museokävijällä meillä käydessä. Mun rooli on siis sanoa, että ’ethän koske siihen, mutta tohon toiseen sun kyllä kannattaa koskea”, Hevosmaa summaa.
Päiviin mahtuu myös hiljaisia hetkiä, joten salivalvojan työhön kuuluu joskus myös pelkkä seisoskelu ja odottelu. Hevosmaan luovalla asenteella sellaisestakin onneksi selviää helposti. ”Mä suhtaudun musiikin tekemiseen ja kuuntelemiseen tosi intohimoisesti. Kyllä mä oon hiljaisempina päivinä joitain biisejä saanut sävellettyä. Tyhjässä salissa, tosi inspiroivassa ympäristössä kävellessä, soi äänet pään sisällä aika selkeästi.”
Parasta museovalvojan työssä Hevosmaan mukaan ovat mukavat museovieraat, työkaverit ja esillä oleva moninainen taide, jotka kaikki yhdessä luovat ilmapiiriä hyville fiiliksille ja kohtaamisille. ”Tavallaan musta tuntuu, että Kiasma on toiminut mulle jonkinlaisena kouluna. Oon päässyt käymään paljon mielenkiintoisia keskusteluja kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Oppinut paljon uusia näkökulmia taiteeseen ja yleensäkin elämään liittyen”, Hevosmaa summaa.
Yksi kohtaaminen on Hevosmaalle jäänyt Kiasmasta mieleen erityisen hyvin: ”Kyllä mä hyvin muistan, kun yks nätti tyttö tuli kerran siihen naulakolle ja hymyili mulle niin ihanasti. Sillon oli vaikee olla hymyilemättä takas. Nykyään seurustellaan.”
Johannes Koski
Verkkomediatuottaja
