Näitä raati toivoi:
- Tekstin ja teoksen on oltava lähekkäin, jotta niiden yhteys on selvä. (Yksinkertaista, mutta ei itsestään selvää!)
- Faktaa: tietoa taiteilijasta, teoksen synnystä, taiteilijan ajatuksista ja mahdollisesta tyylisuunnasta.
- Liittymäkohtia johonkin ennestään tuttuun, esimerkiksi omaan kokemukseen tai näyttelyn teemaan. Kun esitellään vieras asia, se pitää selittää.
- Tulkintaa voi auttaa korostamalla joitakin teoksen piirteitä, ehkä myös esittämällä kysymyksiä.
Kuusi ohjetta näyttelytekstien kirjoittajalle
Toisessa tapaamisessa ryhmä antoi palautetta laatimistamme koeteksteistä. Tiivistin palautteen kuuteen ohjeeseen.
Käytä helppoja sanoja ja arkisia ilmaisuja
Näitä pidettiin vaikeina: ”käsitteellinen tausta”, ”äänikollaasit”, ”maalauksen itseensä viittaava perinne”, ”pitkänomaiset, poikkileikkaukseltaan neliömäiset kappaleet”, ”kehollinen kokemus”, ”ympäristöömme piiloutuvat abstraktit rakenteet”.
Konkreettinen esimerkki on parempi kuin abstrakti yleistys
Sano ”äänilevyt” mieluummin kuin ”musiikin tallentamiseen liittyvä välineistö”. Jos kerrot taiteilijan työskentelyn ulottuvan monille aloille, kerro myös, mille.
Mene suoraan asiaan
Aloita teoksesta, jonka museokävijä näkee edessään, älä siitä, mitä muuta taiteilija on tehnyt.
Huumori on hyvästä
Kirjoita letkeästi, jos se sopii teoksen tyyliin. Ei taide (aina) ole kuolemanvakavaa.
Puhu suoraan lukijalle; aktivoi
Ei kannata kertoa, mitä ”katsoja” kokee teoksen ääressä. Katsoja lukee tekstisi. Häneltä voi kysyä, häntä voi kannustaa ja haastaa.
Muista, kenelle kirjoitat
Älä kirjoita toisille ammattilaisille, jos näyttely on suunnattu laajalle yleisölle.
Lue lisää raadin työskentelystä
