On helmikuu 2020. Kim Somervuori kuuntelee musiikkia ja viivoittaa levyä maalitussilla. Näin hän on tehnyt jo monena päivänä ja tulee tekemään vielä parin viikon ajan. Hän valmistelee installaatiota Kiasman Hullu rakkaus -näyttelyyn. Valmis teos, nimeltään Ode to Posca, on kauttaaltaan viivoitettu huone, johon voi astua sisään.
Piirrettävää on paljon, sillä huoneen seiniin, lattiaan ja kattoon tarvitaan 34 levyä. Yksi levy vie useita tunteja ja kaksi tussia. Lisäksi huoneeseen tulee viivoitettu sohva, sälekahdin ja viivoitettu kirja.
Mistä tämä kaikki sai alkunsa?
”Kuvataideakatemiassa opiskellessa minun oli usein vaikea päästä työhuoneella alkuun”, Somervuori sanoo. ”Ahdisti, kun ei tiennyt, mitä tekisi.”
Tuolloin hän otti tavakseen piirtää ruutuja. Hän piirsi työhuoneen lattiaan, seinään, sohvaan – ja toteutti lopulta galleriaan huoneen täyttävän viivapiirroksen.
”Toisto on rauhoittavaa”, Somervuori sanoo.
Kiasmassa nähtävä installaatio on samaa juurta.
Toiston tyynnyttävä vaikutus on tutkittu juttu. Somervuori viittaa saksalaiseen psykiatriin ja taidehistorioitsijaan Hans Prinzhorniin (1886–1933), jonka työhön hän tutustui pohtiessaan toistoa. Prinzhorn tutki ja keräili mielenterveyspotilaiden tekemää taidetta – ja inspiroi löydöillään oman aikansa taiteilijoita.
”Isossa osassa Prinzhornin kokoelman teoksista oli toistoa”, Somervuori sanoo.
Hän on nimennyt Prinzhornin mukaan myös yhden maalauksistaan, joka tulee esille Kiasmaan. Sen nimi on Prinzhornin ikkuna.
Hullu rakkaus -näyttely Kiasman kolmannessa kerroksessa 10.1.2021 saakka.
