Suuria näyttelyjä varten saatetaan lainata ja kuljettaa satoja taideteoksia ympäri maailmaa. Näyttelyregistraattorin työnkuvaan kuuluvat kaikki järjestelyt lainaneuvotteluihin osallistumisesta kuljetusten kilpailuttamiseen. Hän myös suunnittelee teosten siirtämiseen liittyvät yksityiskohdat yhdessä museon muiden asiantuntijoiden sekä huolinta-alan ammattilaisten kanssa.
”Koska jokainen teos on ainutlaatuinen, kuljetukset suunnitellaan erittäin huolellisesti yhdessä konservaattoreiden kanssa. Tarvittaessa toimin myös itse kuriirina arvokkaille teoksille ja valvon niiden pakkaamista, käsittelyä ja kuljetusta”, kertoo Rajalin.
Teoksia lainataan toisilta museoilta, yksityisiltä keräilijöiltä ja taiteilijoilta itseltään. Usein lainaamiselle asetetaan myös ehtoja, jotka liittyvät esimerkiksi näyttelytilan valvontaan ja sen olosuhteisiin tai teosten liikuteltavuuteen. ”Mutta kompromissejakin tehdään. Emme voi siirtää marmoriveistosta, jos siihen ei saa koskea ollenkaan. Niin taitavia me emme sentään ole, vaikka sormenjäljet pystymme välttämään”, naurahtaa Rajalin.
Kaikilla kuljetusvälineillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Rekkakuljetuksissa teokset saadaan ovelta ovelle ilman välilastauksia ja lämpötila pysyy tasaisena koko matkan. Lentorahdin etuna on puolestaan nopeus ja joissain poikkeustapauksissa teosten materiaali kestää myös merikuljetuksen.
Sellaista teosta ei kuitenkaan ole, jonka siirtämistä Rajalin ei olisi valmis ottamaan työn alle. ”Monet taiteilijat suunnittelevat nykyisin teoksensa niin, että ne voidaan purkaa ja kasata tarvittaessa. Ja jos suunnitelmaan A tulee muutoksia, otetaan käyttöön B. Hermostua ei saa, maltti on tässä työssä valttia.”
