Kuvaus
ENTER
/ˈɛntə/
- tulla tai mennä johonkin sisään…
EXUDE
/ɪɡˈzjuːd,ɛɡˈzjuːd/
- erittyä hitaasti ja tasaisesti…
Enter Exude on elokuvallinen autofantasia kolmelle esiintyjälle ja Chevrolet Camarolle.
Auton anaalikanavasta syntyneet teknoveljekset saavat elämäänsä kipinää auton henkeä sisuksiinsa imemällä. He elävät täyttymättömän halun hengittämisestä ja tanssivat metallisessa kosmoksessa ennen viimeistä määränpäätä.
Kohtuuton ja herkkä esitys matkaa eri aikatasoissa, elämän ja hitaan kuoleman rajoilla, isämuistoja, valtateitä ja auton ruumista jumaloiden. Veljekset kutsuvat sinut mukaansa kiihottumaan kumin, saasteiden ja moottorin liitosta.
Auto on teknoseksuaalisuuden ja teknoruumiillisuuden syntypaikka.
Auto on sukupuolesi.
Enter Exude jatkaa Ala-Ruonan ympäristömyrkkyjen ja transruumiillisuuden yhteenkietoutumia tutkivaa esitysten sarjaa, joissa ruumiin transformaatiot ja kompleksinen seksuaalisuus muodostavat intensiivisen, toinen toistaan kiihdyttävän kierteen.
Lue lisää Teo Ala-Ruonasta Helsingin Sanomien haastattelusta 4.2.2023
Sisältöhuomioita:
Eesitys sisältää puhetta seksistä ja kuolemasta.
Esityksen yleisökontakti ei vaadi aktiivista osallistumista yleisön jäseniltä.
Työryhmä
Teo Ala-Ruona on esitystaiteilija, jonka työskentelyn keskiössä ovat seksi, queer-ekologia, ympäristömyrkyt ja sukupuoli. Ala-Ruonan teoksille ominaisia ovat spekulatiivinen fiktio ja esitysmuodot, joissa yhdistyvät somatofiktiiviset praktiikat, liike ja erilaiset ääntelytekniikat. Käyttämällä omaa kehoaan erilaisten spekulatiivisten tarinoiden tapahtumapaikkana hän kokeilee, kuinka fiktion avulla voi muuttaa sekä itseään että näkökulmia, joista muut katsovat hänen kehoaan. Ala-Ruonan teoksia on äskettäin ollut esillä The Institute of Contemporary Arts in Londonissa, Kööpenhaminassa VEGA|ARTS:ssa, HAMissa ja Baltic Circle –festivaalilla Helsingissä, sekä Gas-galleriassa Los Angelesissa.
Even Minn on kirjoittaja ja dramaturgi, joka työskentelee esitystaiteen ja kirjallisuuden parissa. Häntä kiehtoo jumalallinen, tanssiva ja animaalinen keho, sekä muiden elämänmuotojen kanssa jaettu yhteinen esi-isä. Hänällä hetkellä hän kirjoittaa proosaa ajan epälineaarisesta kokemisesta. Hänen aiempia töitään ovat mm. Äitini on alien –radioessee (YLE 2018), Deep Time Trans –esitys (Baltic Circle Festival 2021) sekä Sometimes a verb, sometimes a Noun –näyttelyn arvostelu (No Niin –lehti 2021).
Charlie Laban Trier on tanskalainen tanssija ja koreografi. Hän valmistui vuonna 2018 SNDO:sta Hollannissa. Hän kuuluu Jacuzziin, taiteilijavetoiseen tapahtumapaikkaan Amsterdamissa, missä tanssi, performanssi, ja aikaan pohjautuva media ovat vuorovaikutuksessa. Hän pitää tanssia joustavana asiana, jokerina, joka voi pitää sisällään erilaista kuvastoa.
Raoni Muzho Saleh on afganistanilaislähtöinen, Hollannissa asuva ja työskentelevä koreografi ja esiintyjä, jonka teoksiin vaikuttavat pakolaisuus, vallankumouksellinen liike joka muokkaa hänen taiteellista näkemystään. Tekstiilin, taikinan, äänen ja tekstin avulla Raoni muodostaa esitystilaan vakavan leikin, jossa katsoja uppoutuu tuonpuoleisen mahdollisuuksiin.
Teo Paaer on helsinkiläinen taiteilija ja freelance-scenografi, joka työskentelee sirkuksen, tanssin ja teatterin parissa.
Miša Skalkis on Helsingissä asuva ja työskentelevä muusikko ja taiteilija. Hänen työnsä käsittää sekä musiikkikappaleita, videotöitä ja julkaisuja. Hänellä on BA Sonologiasta Haagin Royal Conservatoirest ja MFA Sandberg Institute in Amsterdamista. Skalkisin töitä on esitetty mm. seuraavissa paikoissa: Sonic Acts (Amsterdam), Sorbus-galleria (Helsinki), CAC (Vilna), Rupert (Vilna), Editorial (Vilna), LNDT (Vilna), Van Abbe Museum (Eindhoven), the Community (Pariisi).
Kaino Wennerstrand tekee esityksiä, musiikkia ja kaikkea mistä maksetaan. Hän sai Suomen valtionpalkinnon mediataiteesta vuonna 2021.
Heikki Paasonen on helsinkiläinen valosuunnittelija, joka on opiskellut Teatterikorkeakoulun Valo- ja ääni-suunnittelun laitoksella (1997-2003) sekä The Hong Kong Academy for Performing Artsissa (2001-2002). Valmistumisensa jälkeen Paasosen töitä on nähty yli 80:ssä teatteri-, tanssi- ja oopperaproduktiossa. Vuodesta 2007 lähtien hän on työskennellyt Kiasma-teatterissa, Nykytaiteen museo Kiasmassa. Paasonen voitti vuonna 2012 Valo-ja äänisuunnittelijoiden liiton Säde-palkinnon sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.
Sanna Ritvanen on kuvataiteen ja esittävien taiteiden parissa työskentelevä tuottaja. Tällä hetkellä hän koordinoi Baltic Circle-, ANTI- ja Hangö Teaterträff-festivaalien yhteistä projektia (2022-2024), kuratoi ja tuottaa paikkasidonnaisia näyttelyitä Porin kulttuurisäätiö-kollektiiville sekä on mukana Mustarinda-yhdistyksen hallituksessa.
Remi Vesala on freelance-kuraattori ja kirjoittaja. Hänen työskentelynsä keskiössä on queer-narratiivit sekä trans- ja spekulatiivisten ekologioiden tutkimus. Samanaikaisesti kuratoriaalisen työn kanssa Vesala tekee myös liikkuvaa kuvaa.
Teo Ala-Ruonan essee
Lue teokseen liittyvä essee ”Auto ja minä” Ala-Ruonan verkkosivuilta.
Teostiedot
Koollekutsuminen, kokonaisuus, ohjaus: Teo Ala-Ruona
Koreografia ja esitys: Raoni Muzho Saleh, Charlie Laban Trier ja Teo Ala-Ruona
Dramaturgi: Even Minn
Lavastus ja pukusuunnittelu: Teo Paaer
Äänidramaturgi: Kaino Wennerstrand
Äänisuunnittelu: Miša Skalskis
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Tuottaja: Sanna Ritvanen
Ennakkotuottaja: Jonni Korhonen
Taiteellinen kanssakeskustelija: Remi Vesala
Promokuva: Teo Paaer
Tuotanto: Kiasma-teatteri, Suomen Benelux-instituutti, Viernulvier, Warehouse9
Tukijat: Niilo Helanderin Säätiö, Taiteen Edistämiskeskus, Wihurin Säätiö, Oskar Öflundin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Koneen Säätiö, Suomen Tanskan kulttuuri-instituutti
Residenssit: FABRIKKEN, Zodiak-laboratory, BUDA, Eskus-HIAP residenssi
