Sun & Sea

Visuaalisesti vetoava Sun & Sea -oopperaperformanssi tuo esiin ilmastokriisiin liittyvää huolta. Ylistäviä arvioita maailmalla kerännyt teos voitti Venetsian biennaalin Kultainen leijona –palkinnon vuonna 2019.

  • 10.8.–14.8.2022
  • 17.8.–21.8.2022
  • 24.8.–28.8.2022
Merikaapelihalli, Kaapelitehdas
Liput: 32 / 27 €
Vain ennakkolipulla. Alennuslippu: opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet, siviilipalvelusmiehet.

Rugilė Barzdžiukaitė, Vaiva Grainytė, Lina Lapelytė, Sun & Sea, 2019 / 2022. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Lauluja elämästä ja ilmastokriisistä

Sun & Sea tuo katsojien eteen ensinäkemältä kepeän näkymän hiekkarannalla nauttivista – tai sitä kovasti yrittävistä – auringonpalvojista. Lomailijoiden kirjava joukko kertoo laulaen tarinoita ja ajatuksia omasta elämästään ja maailman tilasta. Koskettavimmat hetket koetaan, kun kuorolaulujen aiheena on kaikille yhteinen meri.

”Meren ja taivaan värit ovat vaihtuneet! Tähän aikaan vuodesta meri on vihreä kuin metsä!”

Tunnelma elokuvalavastetta muistuttavalla hiekkarannalla on lopulta kaikkea muuta kuin hilpeä.

Sun & Sea on vaikuttava kokonaisvaltainen taideteos, joka päivittää oopperataidetta ja nostaa esiin ilmastokriisiin liittyvää huolta. Teos on liettualaistaiteilija Lina Lapelyten yhteistyö elokuvantekijä ja ohjaaja Rugilė Barzdžiukaitėn ja kirjailija-runoilija Vaiva Grainytėn kanssa. Esiintyjäkaartia vahvistaa aina paikallinen avustajajoukko. Helsingin Sun & Sea -esityksissä paikallinen kuoro on Lempikuoro.

Teoksen voima syntyy siitä, että laulujen taustalla ovat todelliset elämäämme uhkaavat ilmiöt. Ilmastokriisiä ei ole helppo muuttaa ihmisiä koskettaviksi tarinoiksi, mutta Sun & Sea onnistuu tuomaan esiin ihmisten hämmennyksen, kun tasapainoilemme huolen ja välinpitämättömyyden välillä, ristiriitaisesti yhtälailla ilmastokriisin uhreina ja syyllisinä.

Sun & Sea voitti kultaisen leijonan Venetsian biennaalissa kesällä 2019 parhaana kansallisena paviljonkina. Teos on osa runsasta ARS22-liveohjelmistoa.

Oopperaperformanssin alkuperäisteksti englanniksi

Oopperaperformanssin teksti suomennettuna

1.

Aurinkovoidebossanova 

I 

Anna voide, pitää rasvata jalat…
Muuten iho kuivuu ja kesii,
rohtuu.

Anna voide, rasvaan sinut…
Ettet muutu punaiseksi kuin rapu…

Anna voide, rasvaan sinut…

2.

Tulivuoripariskunnan nuori mies

I 

Lensin Portugaliin corridaan
lyhyelle reissulle, huvin vuoksi.
Mutta kone joutui laskeutumaan Lontooseen.
Joten soitin ystäville
ja jäin sinne vähäksi aikaa.
Sen päivän jälkeen
Lucas ja minä emme ole olleet erossa hetkeäkään.

Yksikään ilmastotutkija ei ennustanut tällaista.
Kenties joku aavisteli – kenties härkä?…
…kenties härkä?…

3.

Lomalaisten kuoro

I 

TÄNÄÄN SALOSSA LIEHUU
PUNAINEN JA KELTAINEN VAROITUSLIPPPU
MERESSÄ ON PYÖRTEITÄ,
ÄKKISYVÄÄ,
RISTIAALLOKKOA,
POHJAVIRTOJA.
VETEEN EI SAA KAHLATA
YLI POLVEN SYVYYTEEN!

4.

Seireenin aaria  

I 

Mies jonka kanssa olin naimisissa,
eksäni, hukkui Kaakkois-Aasiassa.
Hän oli hyvä uimari,
lomalla tyttöystävänsä kanssa.
Kukaan ei käsitä, miten hänelle saattoi käydä niin.
Jotkut arvelevat, että hän ui liian kauas rannasta,
ja vajosi syvään veteen.
Ne, jotka tuntevat hänet paremmin, väittävät
että magnesiumin puute aiheutti suonenvedon…

5.

Lomalaisten kuoro

II 

VETEEN MENEMISTÄ EI SUOSITELLA, 
LAPSIA EI SAA JÄTTÄÄ VALVOMATTA!
RAKENNELKAA HIEKKALINNOJA,
KERÄILKÄÄ RANNALTA KIVIÄ,
SIMPUKANKUORIA, MERIPIHKAA JA MAITOHAMPAITA!…

6. 

Varakkaan äidin laulu

I 

Poikani on kahdeksan ja puoli vuotta
Hän on uinut
Mustassa-,
Keltaisessa-
ja Punaisessameressä,
Vienanmeressä
Välimeressä
Aigeianmeressä…
Käynyt kahdella maailman valtameristä
ja loput katsastamme tänä vuonna.

Kaksi viikkoa sitten mieheni vei minut sukeltamaan Australiaan.
Perässämme ui kaksi valokuvaajaa – se sisältyi hintaan!
Pikkuinen jäi rannalle lastenhoitajan kanssa…

Tutkimme korallimetsiä, 
pujottelimme oksien seassa.
Niitä oli niin sankasti, että alkoi väsyttää…

Mikä helpotus, että Isolla valliriutalla on ravintola ja hotelli!
Istuimme juomaan piña coladat – se sisältyi hintaan!
Juoma maistuu paremmalta veden alla,
voi mikä paratiisi!

7.

Ihailun chanson

I 

Katso, miten kirkas taivas!
Ei pilvenhattaraa…
Mitä nuo ovat? – lokkeja vai tiiroja?
En erota niitä toisistaan…

O la vida 
La vida…

8.

Uupumuksen laulu. Työnarkomaanin laulu

I 

Ei tosiaankaan tunnu,
että voisin hidastaa tahtia.
Kollegat katsovat pitkin nenänvarttaan.
Sanovat, että minulta puuttuu tahdonvoimaa.
Ja pian uskon itsekin, että olen saamaton.

Väsyttää, väsyttää, väsyttää, väsyttää… 
Väsyttää, väsyttää, väsyttää, väsyttää…

Väsyttää –
minusta se on pelkkä vitsi – 
se on kuin mammutti, 
olematon otus, sukupuuttoon kuollut. 
Sen löytää tietosanakirjoista, 
mutta elävässä elämässä – siihen ei törmää koskaan.

9.

Liian auringon chanson

II 

Silmäluomia painaa,  
päätä pyörryttää,
olo on tyhjä ja kevyt,  
pullosta on loppunut vesi. 

SILMÄLUOMIA PAINAA,
PÄÄTÄ PYÖRRYTTÄÄ,
OLO ON TYHJÄ JA KEVYT,
PULLOSTA ON LOPPUNUT VESI.

10.

Uni     

Olen kylässä tämän kirjan kirjoittajan luona.
On mukavaa ja viihtyisää, minua naurattaa.
Yhtäkkiä isäntä alkaa hieroa ohimoitaan
ja sulkee silmänsä.
Hän sanoo: Tuli huono olo, taas se tunne, on aika!
Mikä aika? – kysyn huolestuneena.
Hän selittää minulle:
PÄÄSSÄNI ON KANANMUNAN KOKOINEN KASVAIN.
SE AIHEUTTAA SIETÄMÄTÖNTÄ KIPUA!
TÄYTYY SYÖDÄ KOURALLINEN KATKARAPUJA,
VAIN SE LOPETTAA KÄRSIMYKSENI.
PAKKO SAADA KATKARAPUJA, NOPEASTI!
VIE MINUT RAVINTOLAAN
MÄEN PÄÄLLE, TUOHON LINNAAN…

Hänen pakokauhunsa kasvaa.
Selvä, minä sanon.
Mutta kuule, sanon, en osaa ajaa autoa.
Ja kuule, minä jatkan, kun alkaa jo suututtaa:
Miten voit syödä katkarapuja, vaikka julistat raakaravinnon ilosanomaa?
Olet kypsentämättömän kasvisruoan kannattaja.
Miten voit valehdella niin röyhkeästi?
Senkin petturi!

Alan hakata häntä nyrkeilläni ja herään hiestä märkänä –
omituisin uni jonka olen koskaan nähnyt!

11.

Filosofin kommentaari

I 

Tässä ei ole mitään koomista eikä edes groteskia:
muinainen Persia, Kiina, Intia –
maailman vanhimpia kulttuureita.
Tuhat vuotta kului ja tässä me
makaamme rannalla,
syömme Iranista tuotuja makeaakin makeampia taateleita,
pelaamme intialaisten brahmiinien keksimää shakkipeliä
yllämme kiinalaisissa tehtaissa ommellut uimapuvut.
Eikö tämä ole parodiaa Silkkitiestä?

12.

Valituslaulu

I 

Mikä ihmisiä vaivaa – tulevat tänne koirineen,
jotka kakkaavat rannalle, jättävät kirppuja hiekkaan!
Tulen rannalta kotiin kirpunpuremissa, ihoa syyhyttää vietävästi.

Mikä ihmisiä vaivaa – juovat olutta tässä helteessä!
Olut läikkyy ja imeytyy hiekkaan,
niin että ranta haisee kuin slummi!

Mikä tuoksujen duetto siitä syntyykään voileivän tähteiden kanssa –
kuin loikoilisi kodittoman miehen vieressä koko päivän!

Kerran levitin huopani – eltaantuneiden savukalan tähteiden päälle,
mädäntyneen nahan ja ruotojen sekaan!
Ne haisivat kun asetuin makuulle.
Käännyin vatsalleni, ja vieras esine –
samppanjapullon korkki – tökkäsi kylkiluihin!
Mikä ihmisiä vaivaa – onko muka liian vaikeaa kävellä roskapöntölle?

Mikä ihmisiä vaivaa – tulevat tänne koirineen,
jotka kakkaavat rannalle, jättävät kirppuja hiekkaan!…

13.

Lomalaisten kuoro

III 

Meren ja taivaan värit ovat vaihtuneet!

TÄHÄN AIKAAN VUODESTA MERI ON VIHREÄ KUIN METSÄ!

14.

Seireenin aaria

II 

Kalojen isoisoisoisoäiti
opetti jälkeläisilleen kidusten käytön salat:
Kaikilla eläinryhmillä on omat etuoikeutensa,
kaikki on suunniteltu viisaasti, paitsi ihmiskunta –
Esimerkkejä ei tarvitse hakea – jo mainittu aviomieheni, eksäni,
teki mitä mieleen juolahti.
Tuo nisäkäs, jolla oli rajallinen keuhkokapasiteetti,
halusi vain päästä mereen,
sukeltaa sen syvyyksiin:
ottaa hallintaansa sen, mikä ei ole häntä varten…

Happoiset laineet, 
norsunluunvalkeat vaahtopäät
keinuttavat laivoja joissa on ruokasäilykkeitä,
turisteja, hedelmiä ja aseita.

Taivaalla lentokoneet,
merellä laivat.

HAPPOISET LAINEET
NORSUNLUUNVALKEAT VAAHTOPÄÄT, 
TAIVAALLA LENTOKONEET,
MERELLÄ LAIVAT. 

15.

Tulivuoripariskunnan välimatkalaulu

II 

– Mihin aikaan aamulla lentosi lähtee?
– Viisitoista yli seitsemän!

– Sinun pitää siis olla kentällä ennen viittä…
– Surettaa jo nyt…

– Paistan aamulla munakkaan… Viikon päästä nähdään taas…
– Viikko tuntuu niin pitkältä ajalta…

– Meidän pitää muistaa tankata!
– Voitko rasvata olkapääni? Niitä polttelee.

16.

Varakkaan äidin laulu

II 

… lupasimme juhlia pojan syntymäpäivää puolentoista vuoden päästä siellä!!
Aivan ihmeellinen paikka!  
Ne sarvikorallit, se haalistunut, kalpea valkeus…
Se on nähtävä itse, sitä ei voi sanoin kuvailla!

… meidän pikku poikamme täyttää puolentoista vuoden päästä kymmenen!
Haluan, että hän näkee Ison valliriutan omin silmin!

Poikani on kahdeksan ja puoli vuotta
Hän on uinut
Mustassa-,
Keltaisessa-
ja Punaisessameressä,
Vienanmeressä,
Välimeressä,
Aigeianmeressä…
Käynyt kahdella maailman valtameristä
ja loput katsastamme tänä vuonna!

17. 

Filosofin kommentaari

II 

Banaani kehittyy ja kasvaa, kypsyy jossain Etelä-Amerikassa
ja päätyy toiselle puolelle maapalloa,
kauas kotoa.
Sen ainoa tarkoitus oli tyydyttää nälkämme yhdellä suupalalla,
tuoda meille autuas olo.

Serotoniinia Ecuadorista – näille pohjoisen alaville maille,
päivin öin, ympäri vuoden.

18.

Valituslaulu

II 

… savukalaan on liittynyt lapsesta asti kaikkea ikävää:
Isoäiti syötti minulle savukalaa ja majoneesia aamiaiseksi –
joka päivä sitä samaa.
Outolintu, kuollut jo.

Maapaikkamme on täynnä isoäidin tavaroita, jotka piti saada pois kotoa.
Menemme käymään siellä ensi viikonloppuna,
kannan kaikki takit ja turkikset ja kirjat aurinkoon.
Paitsi että aurinko…
Koskaan ei voi tietää, mitä on tulossa…
Edes lumisade kesäaikaan ei enää yllätä!
Kaikki on sijoiltaan:
toukokuun alussa oli jäätä ja lunta,
talvella taas nuppuja ja sieniä…

Vietimme viime joulun maalla,
mutta lunta ja jäätä ei näkynyt, ihan kuin olisi ollut pääsiäinen!

Tavatonta, aivan tavatonta, siitä tuli outo tunne:
Nousin aamulla ennen muita
ja lähdin metsään –
siellä oli raikkaan vihreää sammalta
kuin keväällä!

Kuljin polkua kaivon ohitse
ja löysin kolme kantarellia!
Joulukuun lopussa, miten ihmeessä?

Niin kuin mummi aina sanoi: ”Maailmanloppu!”

19.

Ihailun chanson

III 

Ruusunpunaiset leningit lepattavat
Meduusat tanssivat pareittain –
smaragdinvihreiden pussien,
pullojen ja punaisten korkkien kanssa.

Näin värikäs ei meri ole ollut koskaan!

20.

Uupumuksen laulu. Työnarkomaanin laulu

II 

Lopulta opin pysymään tyynenä
enkä vienyt työhuolia kotiin.
Töissä on kirjoittamattomia sääntöjä, eräänlainen etiketti:
Älä valita kun on vaikeaa,
kun on univelkaa,
kun olet allapäin
tai kun virta loppuu – pidä vain hymy huulilla…

Mutta huomasin, että tukahdutetut tunteet eivät katoa helposti,
vaan jäävät solmuksi mieleen:
Tukahdutettu kielteisyys purkautuu odottamatta
kuin laava.
Tuntuu pahalta, kun ei pysty hillitsemään itseään
vaan menettää malttinsa kaikkien nähden.
Sitten säälin itseäni, poden syyllisyyttä,
minua hävettää…

KUIN LAAVAA, KUIN LAAVAA, KUIN LAAVAA… 
VÄSYTTÄÄ, VÄSYTTÄÄ, VÄSYTTÄÄ, VÄSYTTÄÄ  
VÄSYMYS ON KUIN MAMMUTTI –
OLEMATON OTUS, KUOLLUT SUKUPUUTTOON.
TIETOSANAKIRJOISTA, HISTORIANKIRJOISTA SEN LÖYTÄÄ
MUTTA ELÄVÄSSÄ ELÄMÄSSÄ – SIIHEN EI TÖRMÄÄ KOSKAAN
EI TÖRMÄÄ KOSKAAN
EI TÖRMÄÄ KOSKAAN
EI TÖRMÄÄ KOSKAAN

LOMA TAPPOI MAMMUTIN –
VIRALLISESTI SITÄ EI OLE, MUTTA ITSE ASIASSA
SE ON LAJI JOKA LISÄÄNTYY KOVAA VAUHTIA.

LOMAN JÄLKEEN
HIUKSESI KIILTÄVÄT
SILMÄT LOISTAVAT
KAIKKI ON HYVIN.

Loman jälkeen
hiuksesi kiiltävät
silmät loistavat
kaikki on hyvin.

21. 

Tulivuoren tarina

IHMISET OVAT KOKO VUODEN SUUNNITELLEET
KYMMENEN PÄIVÄN LOMAANSA
JOKA ON VAIN KERRAN VUODESSA.
NYT HE ISTUVAT HIKISINÄ LENTOKENTÄN ODOTUSSALISSA –
KUUMA KULTAINEN HIEKKA ON TOTTA VAIN ESITTEESSÄ.

TULIVUORI PURKAUTUI ODOTTAMATTA,
VASTOIN KAIKKIA KÄYRIÄ JA AIKATAULUJA –
YKSIKÄÄN ILMASTOTUTKIJA EI ENNUSTANUT TÄLLAISTA.

LENTOKONE EI PÄÄSSYT KENTÄLLE ASTI
VAAN PYSÄHTYI
MUSTAAN PILVEEN.
KUN TUHKA IMEYTYY KUUMAAN MOOTTORIIN,
SE MUUTTUU LASIKSI.
TUHKAA, LENTOKONEITA,
TUHKAA, LENTOKONEITA,
TUHKAA, LENTOKONEITA…

Tulivuoripariskunnan rakkauslaulu

 III 

Jäin muutamaksi päiväksi,
kunnes pakokauhu ja tuhka hälvenivät.
Kunnes lentokenttien halvaus päättyi.
Ystäväni esitteli minut veljelleen:
– Olemme yhdessä!…
– Olemme yhdessä!…

22. 

3D-siskojen laulu

– Itkin vuolaasti kun kuulin, että korallit katoavat.
Ison valliriutan mukana kuolevat sukupuuttoon myös kalat –
sekä hait että pikkusintit.
– Itkin vuolaasti kun kuulin, että mehiläisiä putoilee taivaalta joukoittain,
ja niiden mukana kuolee maailman kasvillisuus.
– Itkin vuolaasti kun ymmärsin, että olen kuolevainen,
että aikanaan ruumiini vanhenee ja kuihtuu.
Enkä näe, tunne tai haista enää mitään…

– Äiti jätti 3D-tulostimen käyntiin
ja kone alkoi tulostaa minua.

Kun ruumiini kuolee, minä jään
tyhjälle planeetalle ilman lintuja, eläimiä ja koralleja.
Mutta yhdellä napin painalluksella
teen tämän maailman uudestaan:
– 3D-korallit eivät koskaan haalistu!
– 3D-eläimet eivät pudota sarviaan!
– 3D-ruoalla ei ole hintaa!
– 3D-minä elää ikuisesti!

Tulostan sinutkin, äiti,
kun tarvitsen sinua,
siskon myös, tulostan sinut,
kun kaipaan sinua kovasti.
Yhdessä tulostamme vähän lihaa
ja katkarapuja,
kun haluamme hyvää ruokaa.
Ja tulostamme mehiläiset,
jotta saamme edes jotain makeaa.

3D-KORALLIT EIVÄT KOSKAAN HAALISTU!
3D-ELÄIMET EIVÄT PUDOTA SARVIAAN!
3D-RUOALLA EI OLE HINTAA!
3D-MINÄ ELÄÄ IKUISESTI!

23. 

Aurinkovoidebossanova

II 

Rasvaisitko minulta selän?
Ostin meille uutta aurinkovoidetta…
Mitä siinä sanotaan?…
… katsotaanpa…
Sen pitäisi olla oikein hyvää…
Annatko silmälasini…
Katso toisesta kassista…

Suoja erittäin herkälle iholle…
Schutz für überempfindliche Haut…
Захист для гіперчутливої ​​шкіри…
Protezione per la pelle ipersensibile…

24.

Lomalaisten kuoro

IV 

TÄNÄ VUONNA MERI ON VIHREÄ KUIN METSÄ.
REHEVÖITYMINEN!
MERESSÄ KUKOISTAVAT KASVITIETEELLISET PUUTARHAT –
VESI KUKKII.
MEITÄ PEITTÄÄ LIUKAS VIHREÄ TURKKI,
UIMAPUVUT OVAT TÄYNNÄ LEVÄÄ,
TYHJIÄ KOTILOITA, TURVONNUTTA MERIHEINÄÄ, KALAN JÄÄNTEITÄ
JA KAIKENLAISIA SIMPUKANKUORIA…

Tekstit: Vaiva Grainytė, liettuasta kääntänyt Rimas Užgiris

Ohjeita yleisölle

  • Esitystilaan pääsee sisään aina tasatunnein klo 15, klo 16, klo 17 & klo 18.
  • Performanssi on käynnissä jatkuvasti. Esitystilassa saa oleilla lipussa mainitusta kellonajasta alkaen 5 minuuttia vaille tasatuntiin saakka.
  • Esitystä pääsee seuraamaan yläpuolella olevilta parvilta. Parvella saa liikkua esityksen aikana vapaasti. 
  • Teosta katsotaan seisten. Saatavilla on pyörätuolipaikkoja.

Taiteilijat

Rugilė Barzdžiukaitė (s. 1983, Vilna) on elokuvantekijä, teatteriohjaaja ja kuvataiteilija.  

Vaiva Grainytė (s. 1984, asuu Liettuassa ja Kanadassa) on kirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Hänen työnsä jatkuu usein kirjoituspöydän ulkopuolelle monialaisiin teoksiin kuten kuunnelmiin, paikkasidonnaisiin ja tanssiteoksiin sekä musikaaleihin. 

Lina Lapelytė (s. 1984, asuu Vilnassa ja Lontoossa) on taiteilija, säveltäjä ja esiintyjä. Hänen musiikkiin pohjautuvat performatiiviset teoksensa sisältävät viittauksia popkulttuuriin, sukupuolistereotypioihin ja nostalgiaan.  

Rugilė Barzdžiukaitė, Vaiva Grainytė ja Lina Lapelytė. Kuva:Andrej Vasilenko.

Taiteilijakolmikon edellisessä teoksessa, nykyoopperassa nimeltä Have a Good Day, esiintyjinä oli 10 kassanhoitajaa, supermarketin taustaäänet sekä piano. Ensi-iltansa vuonna 2013 saanut teos kiertää parhaillaan maailmaa. 

Työryhmä

Konsepti ja kehitys: Rugilė Barzdžiukaitė, Vaiva Grainytė, Lina Lapelytė
Ohjaus ja lavastus: Rugilė Barzdžiukaitė  
Libretto: Vaiva Grainytė
Rimas Užgirisin englanninnoksesta suomentaneet: Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä 
Sävellys ja musiikin johto: Lina Lapelytė
Kuraattori: Lucia Pietroiusti
Libreton käännös: Rimas Uzgiris   
Laulajat: Svetlana Bagdonaitė, Aliona Alymova, Marco Cisco, Nabila Dandara, Claudia Graziadei, Sandro Hähnel, Lucas Lopes Pereira, Eglė Paškevičienė, Vytautas Pastarnokas, Salomėja Petronytė, Kalliopi Petrou, Annapaola Trevenzuoli, Elisabetta Trevenzuoli
Esiintyjät: Raminta Barzdžiukienė, Vincentas Korba, Jonas Statkevičius sekä paikalliset vapaaehtoiset 
Paikallinen kuoro: Lempikuoro
Live soundtrack: Magdalena Kozlovskaja
Ääniteknikot: Marius Venskevičius
Kiertuetuotanto: Aušra Simanavičiūtė  
Tuotantopäällikkö: Erika Urbelevič  
Tekninen johtaja: Lique Van Gerven  
Päätuottaja: Neon Realism
Tilaaja (Sun & Sea (Marina), Venice, 2019): Rasa Antanavičiūtė  

Arviot

”Sydäntäsärkevän kaunis”

Time Out magazine, 24.6.2022

”Yksi suurimmista saavutuksista performanssin saralla 10 vuoteen”

– The New York Times, kriitikon valinta 16.9.2021.

Yhteistyössä

Teos toteutetaan yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen ja Jane ja Aatos Erkon säätiön kanssa.

Tukijat

Lithuanian Council for Culture, Ministry of Culture of the Republic of Lithuania, Laurenz Foundation, Basel ja Vilnius City Municipality.

Samankaltaisia tapahtumia