ARS22-näyttelyn logo.

ARS22 -näyttelyn Eläviä kohtaamisia taiteilijat on nyt valittu

Samaan aikaan kun Kiasma-rakennus on ollut peruskorjauksen vuoksi suljettu yleisöltä, ARS22-suurnäyttelyn valmistelu on jatkunut kiivaana. Näyttelyn kaikki taiteilijat on nyt valittu, mukana on yli 50 taiteilijaa tai ryhmää 20 maasta.

Globaali pandemiatilanne ja peruskorjaustyöt ovat asettanut haasteensa näyttelyn suunnittelulle, ja taiteilijat ovat tutustuneet näyttelytiloihin paria poikkeusta lukuun ottamatta lähinnä virtuaalisesti. Yksi paikan päällä vierailleista taiteilijoista on brittiläinen, Malawista kotoisin oleva Samson Kambalu, joka vietti elokuussa viikon Helsingissä kuvaten materiaalia tulevaa teostaan varten.

Toinen Suomessa vierailleista taiteilijoista on ranskalainen Laure Prouvost, joka kävi lokakuussa 2021 Helsingissä kuvaamassa teostaan. Turner-palkittu Prouvost tunnetaan esineitä, veistoksia ja videoita rohkeasti yhdistelevistä installaatioistaan. ARS22-näyttelyyn hän toteuttaa uuden saunasta inspiraation saaneen teoksen.

”Näyttely korostaa museota paikkana yhteisille kokoontumiselle ja rakentavalle keskustelulle ja yllättäville kohtaamisille. Elämme helposti omassa kuplassamme samalla hyvin polarisoituneessa maailmantilanteessa. Haluamme tarjota tarinallisia, visuaalisia ja myös kriittisiä keskustelunavauksia tästä päivästä”, museonjohtaja Leevi Haapala kertoo.

Eläviä kohtaamisia

Teokset levittäytyvät laajasti koko Kiasmaan ja edustavat kattavasti ajankohtaisia kansainvälisillä nykytaiteen areenoilla nähtyjä teoksia sekä uusia ARS22-näyttelyä varten tilattuja teoksia. Näin Kiasmasta muodostuu inspiroiva alusta kohtaamisille ja vuorovaikutukselle. ARS22 laajentaa elävän taiteen ohjelmiston koko museoon: esityksiä ja tapahtumallisia teoksia nähdään Kiasma-teatterin lisäksi myös näyttelytiloissa.

Live-taiteen ja osallistavien teosten lisäksi näyttelyssä on mukana kattavasti eri taidemuodot – maalauksia, valokuvia, veistoksia, installaatioita, liikkuvaa kuvaa – eri sukupolvien taiteilijoilta rakentamassa näkymän ajankohtaisiin keskusteluihin eri maanosista.

Järjestyksessään kymmenennen ARS-näyttelyn kunniaksi näyttelyssä on nyt mukana joitakin varhaisemmissa ARS-näyttelyissä esiteltyjä teoksia 1960-luvulta aina 2010-luvulle. Ne taustoittavat ja luovat historiallista ulottuvuutta ajankohtaisille aiheille muun muassa ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksistä.

ARS22-näyttely huipentuu syyskaudella liettualaisen osallistavan oopperateoksen Sun and Sea (Marina) esittämiseen Merikaapelihallissa kolmen viikon ajan. Teos palkittiin Venetsian biennaalissa 2019 Kultaisella leijonalla ja se toteutetaan yhteistyössä Helsingin Juhlaviikkojen kanssa, Jane ja Aatos Erkko säätiön tuella.

Näyttelyn kuratoinnista vastaavat museonjohtaja Leevi Haapala ja näyttelyintendentti João Laia yhdessä Kiasman kuraattoritiimin kanssa.

ARS22 – Eläviä kohtaamisia avataan yleisölle Kiasmassa 8. huhtikuuta 2022.

Tutustu ARS22-näyttelyyn

Taiteilijat

Marina Abramovic & Ulay, Farah Al Qasimi, Evgeny Antufiev, Francis Bacon, Lewis Baltz, Sol Calero, Pia Camil, Jimmie Durham, Annika Eriksson, Anna Estarriola, Cyprien Gaillard, Sheela Gowda, Dale Harding, Kholod Hawash, Tehching Hsieh, Donna Huanca, Arthur Jafa, Kimmo Kaivanto, Samson Kambalu, Alex Katz, Grada Kilomba, Eva Kot’átková, Vojtěch Kovařík, Essi Kuokkanen, Danutė Kvietkevičiūtė, Mervi Kytösalmi-Buhl, Juha Pekka Matias Laakkonen, Luis Lázaro Matosz, Joar Nango, Tuan Andrew Nguyen, Frida Orupabo, Howardena Pindell, Laure Prouvost, Anni Puolakka, Michael Rakowitz, Slavs and Tatars, Joel Slotte, Jenna Sutela, Andra Ursuţa, David Wojnarowicz, Lynette Yiadom-Boakye

Performanssit

Marja Ahti, Jenni Kalliokuju & Essi Kausalainen; Alexandra Bachzetsis; Alex Baczynski-Jenkins; Rugilė Barzdžiukaitė, Vaiva Grainytė & Lina Lapelytė; Anna Maria Häkkinen, Erno Aaltonen & Saara Töyrylä; Ima Idouzee; Mira Kautto, Roy Boswell & Ella-Noora Koikkalainen; Dafna Maimon; Mikko Niemistö; Amanda Piña; Alexandra Pirici; Michele Rizzo; Pia Maria Roll, Hanan Benammar, Sara Baban, Marius von der Fehr; SERAFINE1369.

Marja Helander, Trambo. Kuvakaappaus.

Wihurin rahaston kokoelmat esille Kiasmaan 2022

Kiasma, Rovaniemen taidemuseo ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto toteuttavat yhteistyössä näyttelyn, joka esittelee nykytaidetta Wihurin rahaston taidekokoelmasta. Näyttely avautuu Kiasmassa vuoden 2022 lokakuussa ja siirtyy vuonna 2023 Rovaniemen taidemuseoon Korundiin.

Rovaniemen kaupungille lahjoitettu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaidekokoelmista. Yli 3400 teosta sisältävä kokoelma antaa varsin laajan kuvan suomalaisesta nykytaiteesta 1960-luvulta tähän päivään saakka. Kokoelmaan hankitaan sekä nuorempien taiteilijoiden että jo ansioituneempien tekijöiden teoksia.

Tulevassa näyttelyssä Kiasmassa kokoelmaa esitellään laajasti, mutta aivan erityisesti näyttely nostaa esille kokoelman Pohjois-Suomesta kotoisin olevien tai siellä asuvien ja työskentelevien taiteilijoiden teoksia. Näyttelyn kuratoinnista vastaa Kiasman kokoelmatiimi, Saara Hacklin, Kati Kivinen ja Satu Oksanen, Rovaniemen taidemuseon henkilökunnan tuella.

”On ollut kiinnostavaa tutustua Wihurin rahaston monipuoliseen ja runsaaseen kokoelmaan, johon kuuluu monia meille Kiasmassa jo tuttuja taiteilijoita ja teoksia, mutta jonka kautta meille on myös avautunut kiinnostava näkymä pohjoissuomalaiseen nykytaiteeseen. Suunnittelemamme teosvalikoima korostaa kokoelmassa vahvasti läsnä olevia luonnon ja identiteetin teemoja.”

– Kati Kivinen Kiasman kokoelmaintendentti

Näyttely jatkaa Kansallisgallerian ja Wihurin rahaston vuonna 2017 alkanutta yhteistyötä. Sen näkyvin muoto ovat olleet Kansallisgallerian museoissa Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa vuosittain järjestetyt Wihuri-päivät, joiden aikana rahasto on tarjonnut ilmaisen sisäänpääsyn kaikkiin kolmeen museoon. Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 80 vuotta Jenny ja Antti Wihurin rahaston perustamisesta.

Tutustu tulevaan kokoelmanäyttelyyn

Kansallisgalleria

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Sivuprofiili tumma tukkaisesta naisesta, jolla on harmaa raitapaita.

Anna Estarriola. Kuva: Jukka Kiistala.

Anna Estarriola on voittanut AVEKin ja Kiasman kutsukilpailun – uusi teos ARS22-näyttelyyn

ARS-näyttelyt ovat perinteisesti esitelleet nykytaiteen uusimpia virtauksia, eikä ARS22 tee tästä poikkeusta. Ensi vuoden huhtikuusta alkaen Kiasmassa tullaan näkemään tämän hetken mielenkiintoisimpia tekijöitä ja teoksia kansainvälisiltä ja kotimaisilta taiteilijoilta. Osa teoksista saa ensiesityksensä näyttelyssä.

Anna Estarriolan vielä nimeämätön mediainstallaatio on yksi näyttelyn uunituoreista teoksista. Taiteilija on juuri voittanut Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin ja Kiasman yhteistuotantohankkeen kutsukilpailun, jossa haettiin uutta mediateosta ARS22-näyttelyyn. Kilpailuun pyydettiin ehdotukset viideltä Suomessa työskentelevältä mediataiteilijalta.

Voiton myötä Estarriola saa teokselleen 24 500 euron tuotantotuen.

Outo kykykilpailu aikamme peilinä

Anna Estarriolan voittoisassa teoksessa erikoinen maailma kummallisine hahmoineen kutsuu katsojaa tarkastelemaan tuttuja asioita uudesta näkökulmasta.

Teos ammentaa julkisista kykykilpailuista, joissa yhteisö testaa yksilön tai joukkueen tietoja ja taitoja. Katsoja voi peilata omia tunteitaan ja arvojaan seuraamalla toisten onnistumisia ja epäonnistumisia. Kuten usein Estarriolan töissä, teos kätkee alleen myös vakavia ja kriittisiä aiheita.

Mustavalkea teosluonnos: Kaksi kulmittain asetettua pöytää, joilla on outoja asioita, kuten kummallinen kakku ja jalkaterä. Pöytien takana on suuri näyttö, jossa näkyy vanhempi nainen, joka pitää kädessään banaania.
Anna Estarriola: luonnos ARS22-näyttelyyn tulevaa teosta varten.

Valintalautakunta näki teoksen vinksahtaneen kykykilpailun aikamme vertauskuvana. Myös teoksen poskettoman huumorin uskottiin puhuttelevan laajasti eri yleisöjä. ”Estarriolan suunnitelma oli myös tuotannollisesti selkeä kokonaisuus, joka on uskottavasti toteuttavissa”, toteaa lautakunta lausunnossaan.

”Olen iloinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta tehdä uusi teos ARS-näyttelyyn. Teokseni viitaa asetelmaan, jossa jury on tekemässä valintaa videopuhelussa. Se kuvaa eri hahmojen kykyä samastua tilanteeseen, toisiinsa ja itseensä. Kolmiulotteinen videoinstallaatio spekuloi yhteisöllä, asioiden hyväksymisellä ja aitoudella. Tämä vinksahtanut asetelma pyörii aitouden ympärillä yrittäen arvioida, matkia tai syleillä sitä ja kaikkea siinä välissä.”

Anna Estarriola

Estarriolan teoksen vaihtoehtoiset tarinat sopivat ARS22-näyttelyyn, joka pyrkii purkamaan raja-aitoja ja luo tilaa empaattiselle kohtaamiselle sekä yhteen tulemiselle.

AVEKin ja Kiasman yhteistuotantohankekilpailu toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Tuolloin avoimeen hakuun perustuneessa kilpailussa ARS17-näyttelyyn toteutettavaksi valittiin Tuomas A. Laitisen Receptor -teos.

Kuka?

Anna Estarriola (s.1980) on katalonialaissyntyinen taitelija, joka asuu ja työskentelee Suomessa. Hän on valmistunut Barcelonan yliopistosta ja Kuvataideakatemiasta. Estarriolan teoksissa yhdistyvät usein mediataide ja teknologia, sekä veistokselliset ja esitykselliset elementit.

Edellisen kerran Anna Estariolan teoksia on ollut esillä Kiasmassa Kiasman kokoelmanäyttelyssä 22.4.2016–29.1.2017. Taiteilijan teoksiin voit tutustua Kiasman kokoelmissa.

www.annaestarriola.com/

Maria Kapajeva,The Bright Way, 2017. Kuvakaappaus.

Viisi teosta, joita ajattelen naistenpäivänä

Maaliskuun 8. päivä on kansainvälinen naistenpäivä. Sitä on syytä juhlistaa! Mutta miten? Vinkki: ei kukkia, ei koruja

Maria Kapajeva: The Bright Way

Virolainen Maria Kapajeva (s. 1976) työskentelee valokuvan ja videon parissa. Hänen teoksissaan tutkitaan usein naisen asemaan ja representaatioon liittyviä teemoja. Kapajaevan The Bright Way -videoteos (2017) kuljettaa ajatukset entiseen Neuvostoliittoon ja sen ihannetyöläiseen. Teos on saanut innoituksensa Narvasta, jossa tekstiiliteollisuus kukoisti ja työllisti nimenomaan naisia. Naistenpäivänä heitä ja kaikkia muita naisia muistettiin kukilla ja vapaapäivänä.

The Bright Way -teoksessa liikutaan tehdashalleissa sädehtivän nuoren työntekijän johdolla. Kapajeva on käyttänyt 1940-luvulla tehtyä samannimistä propagandafilmiä, jossa esiintyy näyttelijä Lyubov Orlova. Kapajevan teoksessa Narvan louskuttavien kudontakoneiden rinnalle asetetaan tyhjenneet hallit ja nuori virolainen tanssija Maarja Tõnnison. Katsoja seuraa, miten tämä koettaa sovittaa itsensä työläisnaisen rooliin. Kapajevan teos purkaa ihannekuvaa näyttämällä sen rakenteet. Samalla se saa miettimään, millaiselta tulevaisuus nyt näyttää. Entä millaisia ovat oman aikamme säihkyvät propagandakuvat?

Honkasalo-Niemi-Virtanen, Atomic, 2020. Kuvakaappaus.

Honkasalo-Niemi-Virtanen: Atomic

Taitelijakollektiivi Honkasalo-Niemi-Virtanen työskentelee usein yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Atomic-teoksessa (2020) heitä on kiinnostanut säteily. Teoksen keskiössä on radioaktiiviinen koru. Sen materiaali on poikkeuksellista: korun kivi on trinitiittiä. Kivi on nimetty Trinity-projektin mukaan, sillä se on syntynyt vuonna 1945 Yhdysvaltojen New Mexicossa tekemässä maailman ensimmäisessä ydinpommin räjäytyksessä. Myöhemmin, vakuutellakseen, ettei ydinpommin aiheuttama säteily voinut olla ihmiselle vaarallista, Yhdysvaltain armeija tilasi sarjan koruja, jossa tätä kiveä käytettiin.

Honkasalo-Niemi-Virtanen kollektiivin Atomic-teoksessa katsoja seuraa, miten kivi istutetaan atomin muotoiseen koruun ja sitä kantaa kaunis nuori nainen.

Katso katkelma teoksesta

Marge Monko: WoW (Women of the World, Raise Your Right Hand)

Virolainen Marge Monko (s. 1976) tutkii valokuvissa, videoissa ja installaatioissa usein kriittisesti tapaa, jolla nainen esitetään. Monkon videoteos WoW (Women of the World, Raise Your Right Hand) sukeltaa rakkauden ja timanttien maailmaan. Teos tarkastelee, miten markkinointikoneisto onnistui lobbaamaan juuri timanttisormuksen romanttisen rakkauden ja sitoutumisen symboliksi.

Monkon teos näyttää, miten tasa-arvon edistyminen ja avioliiton merkityksen heikentyminen näkyvät markkinoinnissa. 2000-luvun mainos puhuttelee naisia, jotka voivat ostaa oman timanttinsa. Teoksen nimi onkin timanttifirman mainoslause: maailman naiset, nostakaa oikea kätenne. Kampanjan tarkoituksena oli saada itseään arvostavat naiset ostamaan oikeaan käteensä timantin, voimasormuksen.

Katso teos

Bita Razavi: How to Do Things With Words (A Legal Performance), 2011.

Bita Razavi: How to do things with words (A legal performance)

Vuonna 2011 yksi Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn teoksista sisälsi sormuksen. Teoksessa iranilaissyntyinen Bita Razavi (s. 1983) meni naimisiin opiskelukaverinsa kanssa. Vihkiseremonia oli performanssi, joka dokumentoitiin. Teoksen nimi How to do things with words (A legal performance) viittaa kielifilosofi J. L. Austinin teoriaan. Austinia kiinnosti se, miten kielellä voi tehdä asioita, ja klassinen esimerkki tästä on tietysti avioliittoon vihkiminen. ”Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi.”

Teos kommentoi suomalaista maahanmuuttoon ja taiteeseen liittyvää politiikkaa. Kiristyvä maahanmuutto­lainsäädäntö ja kapeneva taiteen tuki eivät ole vain abstrakteja asioita, vaan kohdistuvat aina joihinkin yksilöihin. Vuonna 2017 teos sai parin nimeltä Divorce, kun Razavi järjesti seremonian, jossa juhlittiin eroa. Tilaisuus ajoittui Suomen 100-vuotisjuhliin.

Martta Tuomaala, FinnCycling-Soumi-Perkele!, 2017. Kuvakaappaus.

Martta Tuomaala: Finn-Cycling-Soumi-Perkele

Onko suomalaisuus todella lottovoitto? Martta Tuomaalan (s. 1983) Finn-Cycling-Soumi-Perkele (2017) lainaa muotonsa spinning-tunnilta. Installaatioon kuuluu video ja kuntopyöriä. Videolla taiteilijan esittämä kunto-ohjaaja tsemppaa myös katsojia polkemaan. Näin tuotetaan sähköä! Tuomaalan teoksissa on usein kiinnostuksen kohteena kysymykset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, maahanmuuttokysymyksestä sekä työntekijöiden, erityisesti naisvaltaisten matalapalkkaisten alojen tilanteesta.

Spinning-tunti vie ajatukset myös erilaisiin ihannekehoihin ja itsekuriin, luokkaeroihin ja siihen, miten huoliteltu ulkonäkö yhdistetään helposti menestykseen. Tuomaalan teoksen kunto-ohjaaja kannustaa katsojaa jatkuvasti haastamaan itseään ja kurittamaan kehoa vielä vähän. Teoksen voi nähdä myös laajempana yhteiskunnallisena vertauskuvana siitä, miten leikkaaminen ajaa ihmisiä äärirajoille. Oravanpyörä hajottaa.

Katso katkelma teoksesta

Mitä siis lahjaksi naistenpäivänä?

Korujen sijaan tasa-arvoa.

Kirjoittaja:Saara Hacklin

Amanuenssi

Lue lisää

On aika avata museotoiminta rajatusti

Kansallisgallerian pääjohtajan ja museoiden johtajien kannanotto Helsingin Sanomissa 17.2.2021.

Lähes vuoden kestänyt koronapandemia on osoittanut suomalaisten vahvan tahdon taistella yhdessä kaikkia uhkaavaa virusta vastaan. Laajamittaiset yhteiskunnan toimintojen rajoitukset ja sulut sekä terveydenhuollon selkeät ohjeet ovat hillinneet viruksen leviämistä niin hyvin kuin on ollut mahdollista. Kansainvälisesti katsottuna olemme suoriutuneet erinomaisesti. Hinta, jonka tästä maksamme on talouden nopea hidastuminen ja jatkuvasti lisääntyvä paine verovaroin katettavien menojen kasvusta.

Me, Kansallisgallerian pääjohtaja ja museoiden johtajat, toivomme, että tartuntalain uudistuksen myötä alakohtaiset päätökset olisivat mahdollisia ja maamme museot voitaisi avata terveysturvallisia sääntöjä noudattaen.

Eduskunnan sivistysvaliokunnan 5.2.2021 julkaiseman, tartuntalain uudistukeen liittyvän lausunnon mukaan tapahtuma- ja kulttuurialalla on jäänyt työllistämättä 136 000 tilapäistä työntekijää. Lomautukset ovat väistämättömiä toimenpiteitä sulkujen jatkuessa ja niiden negatiiviset vaikutukset ovat suuret niin työntekijöille, työnantajille kuin yhteiskunnalle.

Sivistyslakivaliokunta mainitsi lausunnossaan myös, että ”…useilla toimialoilla, esimerkiksi museoissa ja kirjastoissa, on erityisjärjestelyin päästy hyvinkin turvalliseen toimintaan.” Yhdymme tähän mielipiteeseen ja lisäämme, että jo kesäkuussa 2020, kevään sulkuajan jälkeen, pystyimme avaamaan toiminnan rajatusti, hallitusti ja terveysturvallisuutta noudattaen. Museovierailla on käytettävissään useita käsidesipisteitä, olemme edellyttäneet maskin käyttöä museon tiloissa ja asiantunteva asiakaspalveluhenkilöstömme on ohjannut vieraita turvaetäisyyksien ylläpitämisessä. Museossa vierailevat taiteen ystävät ovat noudattaneet terveyssuosituksia kiitettävästi.

Covid-19 -viruksen herkkä tarttuminen on koko yhteiskunnan haaste. Myös taloudellisen toiminnan voimakas hidastuminen on koko yhteiskunnan haaste. Molemmilla on kauaskantoiset vaikutukset. Koronatilanteen pitkittyessä on syytä harkita taloudellisen toiminnan mahdollistamista myös muussa kuin elinkeinoelämän toiminnassa. Se on Suomessa asuvien mielenterveyden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja taloudellisen tulevaisuuden näkökulmasta välttämätöntä. Pienistä puroista kasvaa se elpymisen joki, jota nyt tarvitsemme.

Risto Ruohonen
Kansallisgallerian pääjohtaja

Marja Sakari
Ateneumin taidemuseon museonjohtaja

Leevi Haapala
Nykytaiteen museo Kiasman museonjohtaja

Kirsi Eskelinen
Sinebrychoffin taidemuseon museonjohtaja

Kananmunan muotoinen kivi, joka on kiinni oksassa.

Emma Jääskeläinen, Eggs-Files, kokonaisuudesta Proper Omelette, 2020. Yksityiskohta. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Koronavuonna Kiasman taidehankinnoissa panostettiin kotimaiseen nykytaiteeseen

Viime keväänä alkanut koronavirusepidemia sulki museoita, peruutti biennaaleja ja jätti lentokoneet kentille. Taidemaailma jatkoi kuitenkin elämäänsä yrittäen sopeutua uuteen, turvallisempaan normaaliin. Myös Kiasman kokoelmatoiminta jatkui, koronahaasteista huolimatta.

Osa taidenäyttelyistä oli viime vuonna auki koronarajoituksin, osa joutui sulkemaan ovensa. Maailmanlaajuisesta epidemiasta huolimatta taide kuitenkin myi (YLE 30.12.2020). Viime vuosi ei ollut vastoin odotuksia taidegallerioille ja taiteen verkkokaupalle katastrofaalinen, paikoin myynti jopa kasvoi verrattuna edelliseen vuoteen (YLE 17.5.2020). Kun lomamatkat jäivät tekemättä, ihmiset sijoittivat rahaa aiempaa innokkaammin kotiensa viihtyvyyteen – myös taiteeseen.

Vuoden 2020 aikana Kiasman kokoelmiin hankittiin taidetta lähes yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. Kokoelmiin ostettiin kaikkiaan 65 uutta taideteosta, joiden ohella kokoelmaa kartutettiin myös teoskomissioiden (4 kpl), deponointien (2 kpl) ja lahjoitusten (38 kpl) myötä. Deponointi tarkoittaa teoksen tallettamista; omistaja antaa teoksen museolle lainaan, muttei lahjoita sitä omaksi.

Emma Jääskeläisen teoksia esillä Kiasman aulassa.
Emma Jääskeläinen, Proper Omelette, 2020. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Tukea Suomessa asuville ja työskenteleville taiteilijoille

Keväällä 2020 päätimme Kiasman hankintalautakunnassa keskittää vuoden teoshankinnat pääosin kotimaiseen nykytaiteeseen eli taiteilijoihin, jotka asuvat ja työskentelevät Suomessa.

Hankintapäätökset teimme tutustumalla taiteilijoiden portfolioihin ja muihin esittelymateriaaleihin, sillä meillä ei ollut keväällä mahdollisuutta vierailla näyttelyissä.

22 uutta kokoelmataiteilijaa

Hankimme Kiasman kokoelmiin teoksia kaikkiaan 48 taiteilijalta, joista lähes puolet oli museolle uusia kokoelmataiteilijoita. Uusien kokoelmataiteilijoiden joukossa on muun muassa iranilaissyntyinen Bita Razavi (s. 1983), jolta kokoelmiin hankittiin kaksi videoinstallaatiota: How to Do Things with Words: A Legal Performance (2011) ja Divorce Ceremony (2017). Teokset dokumentoivat Razavin pitkäaikaista taideprojektia. Taiteilija valittiin viime vuonna edustamaan Viroa seuraavassa Venetsian biennaalissa keväällä 2022. Aikansa hän jakaa Suomen ja Viron välillä.

Bita Razavi, Divorce Ceremony, 2017. Pysäytyskuva.

Uusia kokoelmataiteilijoita ovat myös Océane Bruel (s. 1991) ja Dylan Ray Arnold (s. 1982), joiden HAM galleriassa järjestetystä yhteisnäyttelystä The Slow Business of Going hankittiin museon kokoelmiin kaksi teosta.

Emma Jääskeläisen (s. 1988) suurikokoiset kiviveistokset sekä huopatyö piristivät Kiasman aulatilaa kesäkuulta aina vuoden loppuun asti. Myös ne jäivät museon kokoelmiin osana kolmivuotista Kiasma Commission by Kordelin -hanketta.

Museon verkkotaiteen kokoelma karttui kahdella teoksella, kun kokoelmaan hankittiin teokset Hemuloordilta (s. 1989) ja Liisa Lounilalta (s. 1976). Teokset ovat nähtävillä Kiasma Online Art -sivustolla.

Yksi vuoden suurimpia kokoelmalahjoituksia oli 14 teosta sisältävä kokonaisuus taidemaalari Jukka Mäkelän teoksia vuosilta 1990-2018. Vuonna 2018 menehtyneen Mäkelän yksityisnäyttely Merkki ja ele – maalauksia kolmelta vuosikymmeneltä nähtiin Kiasmassa vuonna 1999.

Kirjoittaja:Kati Kivinen

Intendentti

Kiasma-rakennuksen katto ja seinää vasten puolipilvistä taivasta.

Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Kiasma on suljettu ja aukeaa jälleen keväällä 2022

Kiasma peruskorjataan vuonna 2021.

Tammikuussa alkaa Kiasman peruskorjaus, jonka tarkoituksena on parantaa taiteen esittämisen ja kokemisen puitteita. Remontin aikana kunnostetaan muun muassa rakennuksen vesikatot ja julkisivut. Peruskorjauksen aikana Kiasma on yleisöltä suljettuna, ja avaa ovensa jälleen keväällä 2022.

Peruskorjauksesta vastaava Senaatti-kiinteistöt on koonnut vastauksia remonttiin liittyviin kysymyksiin. Lue lisää remontista Senaatin sivuilta

Nähdään keväällä 2022!

Koululaisen kirjoittama sana "hei" valkoisella paperilla on osa Tokaluokkalaisten taideretken työpajoja.

Kuvankaappaus

”Ällikkiäkkiväärä ja kutkutuksen tutkimus” – Tokaluokkalaisten taideretken yhteisrunossa kuplivat unelmat ja harmitukset

Tokaluokkalaisten taideretki on inspiroinut myös poikkeuksellisina aikoina ja tuonut helsinkiläiskoululaisten arkeen taidetta ja oivalluksia. Työpajoja on tällä kertaa järjestetty etäyhteyksien avulla niin kuin ajan henkeen kuuluu. Pajoissa on pohdittu muun muassa kaikkein kauneinta ja ärsyttävintä sanaa, kertoo taidepajojen ohjaaja, runoilija Aura Nurmi.

”Seuraava runo on koostettu lähes sataprosenttisesti tokaluokkalaisilta kerätyistä sanoista, joita keräsimme yhdessä Tokaluokkalaisten taideretki -projektissa syksyn 2020 aikana. Toimin yhtenä taidepajojen ohjaajana yhdessä fantastisten opaskollegojen kanssa, jotka laillani olivat haltioituneita oppilaiden mielikuvituksesta ja terävyydestä. Keskustelimme taidepajoissa oppilaiden kanssa seuraavista kysymyksistä:

  1. Mikä on mielestäsi kaikkein kaunein sana?
  2. Entäpä oudoin?
  3. Mistä unelmoit?
  4. Mikä ärsyttää?
  5. Mitä rakastat?

Virtuaalisesti järjestettyjen taidepajojen jälkeen luokat lähettivät syntyneitä sanoja Kiasmaan runoilijalle, joka kärsi ’selittämättömästä inspiraation katoamisesta’.

Koostin runosta lavarunoteoksen muutamien eri kokeilujen jälkeen. Ensin kirjoitin tuhansista sanoista lauluja ja loruja, mutta päädyin ytimekkääseen puheeseen, sillä halusin välittää vahvan viestin siitä, kuinka uskomattoman viisaita, humaaneja ja rakastavia tokaluokkalaiset ovat.”

Nähdäksesi videon, sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet.

”Ällikkiäkkiväärä ja kutkutuksen tutkimus”

Hyvät kansalaiset, medborgare!

Minulla on teille viesti
kakkosluokkalaisilta
heidän unelmista ja haaveista
harmituksesta, kuten

sten i sko

kivi kengässä
ja siitä miten epäreilua
on asua
Helsingin ja Vantaan rajalla!
Olemme iloksenne ja autuudeksenne
koonneet myös listoja kauniista ja oudoista sanoista
(kuten että koti on saameksi ruoktu
slime on takertuva lima)
mutta tämä on runo myös jalkapallosta
mikroautoista ja muotisuunnittelusta
tästä kovastakin ajasta
ja koulussa kielletyistä pokekorteista
suloisista Dusty- ja Lola-koirasta
ällikkiäkkiväärän luokasta
ja kutkutuksen tutkimuksesta!

Tämä on matkahaave Thaimaaseen ja Saimaalle
unelma Somaliasta ja soudusta Niilijärvelle
tämä on ylistysruno robloxille
supergyaradokselle
sille kun mewtwo päätyy raidiin.

Tämä on juhlistus ja lakin nosto
ioneille ja ip-kerholle
pikselihämähäkeille, pitkästelylle,
makkaroille ja mahalle edessä
ylistys testo utiba uotzille
klumerurille ja kurpitsalle
gulalle ja kykloopeille
dumareille ja dahaanille
jänishousuille pukkitappelussa
slim shadyille & sälskapbajsarelle.
Tämä on kiitos opettajille
jotka huolehtivat suuresti
sellaisille kuin Salla ja Sonja,
ihanille ystäville niin kuin Max
tämä on kiitos pikkusiskoille ja pikkuveljille
silloin kuin he eivät kilju sillä
it makes you crazy when your sister screams!!!!
Tämä on tunnustus hiljaisille hetkille,
lukemiselle, pelaamiselle ja peliajalle
tämä on anomus
rajattomalle ruutuajalle
vetoamme myös
omien hevostallien ja itse hevoseksi muuttumisen puolesta.
Tämä on unelma välitunnista
jossa kukaan ei jää ulkopuolelle.
Ja unelmista puheenollen
tokaluokkalaiset ovat esittäneet myös
että perheauto olisi barbiauto
että Pekka Rinne pistäytyisi
että pääsisi pian uimaan Mäkelänrinteeseen.
(Ja joku toivoi myös
olevansa isona
superstjärna ja punk-artisti.)

Ehdotamme
ettei käsityötunteja peruttaisi
eikä varsinkaan iltapäivän askartelukerhoa
mutta yksimielisesti olemme tulleet tulokseen
että läksyjä
emme kannata.

Att bli en drake, ollapa lohikäärme ja nähdäpä dinosauruksen astuvan aikakellon päälle.
Ja osaisipa kirjoittaa yhtä kauniilla käsialalla
kuin vieruskaveri Huyen.
Allekirjoitamme yhteisesti myös
että vessanpöntöllä voisi istua
niin pitkään kuin mahdollista
ja että det alltid snöär
aina sataisi unta.

Oi kuinka hehkeitä sanoja
ovat ruusupuskat, blomar
ja kurahousut myös
vaikka ulkohousut hiertävätkin
kielletään
ulkohousut mutta
pidetään kurat
tuhkat
viedään roskat
ja kuinka kauniisti sointuu
sana hehku
joka ympäröi pienet sydämemme
kun rakastamme
esimerkiksi kaloja.

Hyvät kansalaiset, medborgare
Ällikkiäkkiväärän luokka ja kutkutuksen tutkijat
muistuttavat että tärkeimpiä asioita heidän arjessa
on kiitoksen esittäminen
kiltteys (ja nakkimakkara)
se, kun joku pyytää sydämestään anteeksi.

Ja että ikävä on perheen luokse
äidin ja isän
mormorin ja farfarin
mummun ja papan
ja kavereiden ja pizzan luo.

Tähdin, pilvin ja salamoin
toivottakaamme vielä
tokaluokkalaisten yhteisestä kynästä
kunnioittakaa luontoa
ja viettäkäämme aikaamme
rakkaimpiemme
mitä ihanimmassa valossa.

Aura Nurmi
runoilija

Vanhoja putkiradioita valkoisten pylväiden päässä näyttelysalissa.

Mika Vainio, 2 x 540 kHz, 2009 . Ääni-installaatio. Lahjoitus:   LAb[au] (Manuel Abendroth, Jérôme Decock, Els Vermang), Bryssel. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Mika Vainio lämpimän analogisen soundin jäljillä

Äänen teho taideteoksessa käy hyvin ilmi siinä, että toisin kuin vaikkapa kuvat, jotka ikään kuin jäävät aina etäisyyden päähän, äänet kulkevat aivan perille asti. Ne tulevat teoksen vastaanottajan iholle, resonoiden tämän ruumiissa ja löytäen sieltä paikkansa.

Monissa ääni-installaatioissaan Mika Vainio käytti vanhoja putkiradioita teostensa äänimaailman vahvistimina tai äänen muokkaamisen välikappaleena. Yhden ensimmäisistä vintage-radioita hyödyntävistä installaatioistaan, 4 x Radio, hän esitti vuonna 1997 Pariisin Modernin taiteen museossa, osana museon monivuotista Migrateurs-näyttelysarjaa.

Teos koostui neljästä, vanhasta 1950-luvun putkiradiosta. Yksi radioista soitti CD:lle installaatiota varten tallennettua musiikkia, kun taas kolmeen muuhun oli kytketty pienet mekaaniset laitteet, joiden avulla radioiden äänenvoimakkuus- ja taajuussäätimiä käännettiin muutaman minuutin välein noin 15 sekunnin ajan.

Vintageputkiradioiden vastustamaton lumo

Vanhojen putkiradioiden pariin Vainio palasi uudelleen vuonna 2009, kun hän toteutti teoksen 2 x 540 kHz (2009) Brysselin MediaRuimte-galleriaan taiteilijakollektiivi LAb[au]:n kutsusta. Teos on kuuden puu- ja bakeliittikoteloisen vintage-putkiradion muodostama minimalistinen kokonaisuus, jossa soitetaan kahta erilaista ääniluuppia kutakin kolmen eri radiovastaanottimen kautta taajuudella 540 kHz.

Teoksen äänimateriaali pohjautui Vainion vanhoista radioista äänittämiin erilaisiin ääniin, joita hän muokkasi edelleen omassa studiossaan. Materiaalien pohjalta hän kokosi kaksi erilaista sävellystä, jotka ovat kestoltaan hieman erimittaiset. Nämä äänitallenteet, joita soitetaan tilassa vanhojen radioiden kautta, luovat installaation perustan. Radioista kuuluu myös niiden omia ääniä, erilaisia häiriöääniä, jotka tuovat kokonaisuuteen omaa maustettaan. Äänitteet soivat tilassa luuppina, joten niiden keskinäinen suhde muuttuu jatkuvasti niiden erilaisten kestojen vuoksi.

Lämmin soundi

2 x 540 kHz -teoksensa äänilähteiksi Vainio valitsi vanhoja putkiradioita, joissa on hieno, lämmin ääni, mutta jotka myös näyttävät visuaalisesti kiinnostavilta. Vanhat, analogiset laitteet, jotka elävät osin omaa elämäänsä, kiehtoivat Vainiota, koska ne lisäsivät omia omaperäisiä piirteitään lopputulokseen.

Taiteilija Mika Vainio.
Mika Vainio. Kuva: Camille Blake.

Radioiden hajautettu, jopa hieman juhlava, sijoittelu tilaan valkoisille, päältä valaistuille jalustoille sekä teoksen ääniluuppien erimittaisuus luovat teoksen sävellyksistä siroutuneen äänimaiseman, joka on sekoitus radiokanavien väleihin piiloutuneita ääniä, huminaa ja viritysääniä. Tässä teoksessa, kuten monissa muissa Vainion teoksissa, tilassa kuultava lopullinen ääni ei ole vain valmiiksi äänitetty tallenne, vaan ääntä tuotetaan ja muokataan aktiivisesti tilassa erilaisten laitteiden avulla.

Ääni myös elää tilan akustiikan mukaan. Lopputuloksena on sävyiltään rikas ja lämmin äänimaailma, jossa hennoimmatkin äänensävyt ja -värit nousevat hienolla tavalla esiin keskenään erilaisten radioiden kannattelemina. On kuin teoksen muodostavat ”radiot kommunikoisivat keskenään” tilassa hengittäen ja huokaillen.

Mika Vainion 50 Hz -näyttely Kiasmassa 10.1.2021 saakka.

Kirjoittaja:Kati Kivinen

Intendentti

Kiasma-rakennus ja vesiallas.

Kiasma odottaa jo valoisampia aikoja. Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Taiteen pariin, poikkeus­aikanakin

Ja taas olemme tässä. Odottamassa kodeissamme, että tilanne helpottuisi. Myös me Kiasmassa olemme joutuneet laittamaan ovemme kiinni 20.12. asti koronaviruksen takia. Mutta onneksi taide elää verkossakin, ja esillä oleviin näyttelyihimme pääsee osin kurkkaamaan myös ruudun takaa.

Kiasman näyttelyt verkossa

Taidekeräilijä Seppo Fräntin kokoelmasta koostuva, henkilökohtainen ja koskettava Hullu rakkaus -näyttely on täyttänyt kolmannen kerroksemme. Näyttelyn sivuille olemme koonneet kirjoituksia ja kuvia Fräntin keräämästä taiteesta.

Haastatteluvideolla Fränti kertoo suhteestaan taiteeseen:

Nähdäksesi videon, sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet.

Makupaloja Fräntin kokoelmasta on koottu myös Kansallisgallerian kokoelmasivuille.

Fräntin kokoelmanäyttelyn lisäksi odottamaan jäivät katsaus elektronisen musiikin edelläkävijän Mika Vainion tuotantoon, aikalaisuudesta kiinnostuneen taiteilija Liisa Lounilan havainnot katvealueista, yhdysvaltalaisen Doug Aitkenin sisäänsä imaiseva videoteos ja Emma Jääskeläisen lempeän ironinen veistoskokonaisuus.

Jääskeläinen kertoo haastattelussa, miten kivestä tuli hänen materiaalinsa ja kehosta kiinnostuksen kohteensa:

Nähdäksesi videon, sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet.

Kaikki esillä olevat näyttelymme ja tietoa taiteilijoista löydät Näyttelyt-osiosta.

Kaikki Kiasmassa esillä olevat kokoelmateokset puolestaan on koottu Kansallisgallerian kokoelmasivuille.

Kiasman verkkotaiteen kokoelma

Ei varmaan ole mikään yllätys, että 2020-luvulla iso joukko taiteilijoita tekee taidetta suoraan verkkoon. Siksi on olemassa Kiasma Online Art -verkkotaiteen kokoelmamme. Palveluun on koottu muun muassa videoita ja toiminnallisia teoksia.

Suomen vanhat ja uudet taidehelmet

Kansallisgallerian sivuilla on loputon, tai ainakin siltä tuntuva, lista taideteoksia ja taiteeseen sekä taiteilijoihin liittyviä kirjeitä, valokuvia ja dokumentteja. Sivuilta löydät myös Kiasman kokoelmaan kuuluvat teokset. Kokoelmateoksiin voit tutustua esimerkiksi taiteilijan elinajan tai teoksen tyypin mukaan.

Myös hakusanoista on iloa. Vai mitä sanot tästä väreillä ja valolla herkuttelevasta teoskokonaisuudesta?

Ja yhä vain laajenee

Eikö riitä? Lisää on tarjolla. Google Arts & Culture -projekti on koonnut valtavan määrän taide- ja kulttuurihistorian sisältöjä yhteen paikkaan.

Myös maailmalla monet taidemuseot ovat tuoneet kokoelmiaan verkkoon. Mieti, mihin maailman museoon haluaisit seuraavaksi mennä tai minkä taideteoksen ääreen haluaisit palata. Etsi museo tai taideteos verkosta, ja voit hyvinkin päästä hengähtämään toiveesi ääreen.

Lapsille ja Zoom-kokouksiin tylsistyneille

Kokosimme jo kevään poikkeusolojen aikana ideoita, joilla omia ja perheenjäsenten taide- ja puuhatarpeita voi tyydyttää ilman, että pitää istua koneen ääressä tai puhelin kädessä. Kannustamme kokeilemaan.

Näillä etävinkeillä pärjää toivottavasti siihen asti, kunnes taas tapaamme. Ilmoitamme sivuillamme ja sosiaalisessa mediassa, kun ovemme ovat jälleen auki.

Kuusi valkotakkista taidepajaohjaajaa.

Kiasman etätaidepajojen ohjaajat 2020. Kuva: Minna Raitmaa.

Kiasma järjestää tokaluokka­laisille etätaidepajoja

Syksyn 2020 aikana Helsingin kaupungin tokaluokkalaiset opettajineen osallistuvat Kiasman etätaidepajoihin, joissa tutkitaan kauniita, outoja ja ärsyttäviäkin sanoja. Työpajat ovat osa Helsingin juhlaviikkojen Tokaluokkalaisten taideretki -projektia, joka järjestetään nyt jo yhdeksättä kertaa.

”Syödään ensin eka kirjain pois omasta nimestä. Ja sitten vielä vika kirjain. Nyt lausutaan yhdessä ääneen mitä jää jäljelle”, sanoo luokan edustalla suurella valkokankaalla valkoiseen tutkijatakkiin pukeutunut Kiasman taidepajaohjaaja.

”IonIdAllSmiAmSlOopSmaeOseRmNnSkar”, kuuluu luokasta äänekkäästi.

Tässä etälaboratoriossa tutkitaan ääntä, taidetta, ilmiöitä ja hassutellaan. Taidepajassa luodaan yhteinen teksti-installaatio, joka koostetaan oppilaiden ja opettajan kanssa paperiarkeille. Osallistujat kirjoittavat yksittäisiä sanoja tai piirtävät symboleja. Lopuksi ryhmän sanoja luetaan ääneen. Yhdessä pajassa viimeisenä kuuluvat rakkauden kohteiksi kerrotut ihanat sanat: ”sienet ja hevoset”.

Sanoista kootaan yhteistaideteos Youtubeen

Pajojen päätteeksi kouluilta lähetetään pajoissa syntyneitä sanoja ja merkkejä runoilija Aura Nurmelle, joka työstää materiaalista yhteistaideteoksen.

Lasten ja Nurmen teos julkaistaan YouTubessa joulukuussa 2020.

Tokaluokkalaisten taideretki on Helsingin juhlaviikkojen, yhteistyössä Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan, Nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin kaupunginorkesterin sekä Musiikkitalon, järjestämä projekti, jonka tavoitteena on avata uusia ovia taiteeseen ja kulttuuriin ja tarjota yhdenvertainen mahdollisuus taide-elämykseen kaikille helsinkiläisille tokaluokkalaisille ja heidän opettajilleen.

Lue lisää Tokaluokkalaisten taideretkestä

Kirjoittaja:Maria Saarikoski

Tuottaja

Pyöreä valkokangas, jossa on mustatukkainen nainen.

Doug Aitken, SONG 1, 2012/2015. © Doug Aitken, Courtesy of the artist; Museum of Contemporary Art Kiasma; 303 Gallery, New York; Galerie Eva Presenhuber, Zurich; Victoria Miro Gallery, London; and Regen Projects, Los Angeles. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Doug Aitken: Taidetta maalla, merellä ja ilmassa

Amerikkalaistaiteilija Doug Aitkenin teosten kirjo on monipuolinen, eivätkä ideat rajoitu museoiden seinien sisään. Aitkenin taidetta on nähty yllättävissä paikoissa niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Maan uumeniin

Sonic Pavilion (2009) on ääni-installaatio, jonka Aitken teki brasilialaiseen Inhotim-taidekeskukseen. Pyöreästä lasiseinäisestä paviljongista avautuu näkymät vihreään puistoon. Keskellä lattiaa on reikä, joka jatkuu maahan yli 200 metrin syvyyteen. Maan uumeniin on viety mikrofoneja, ja paviljongissa kävijät saavat kuulla maaperän ääniä vahvistettuina.

Maata pitkin

Station to Station -projekti (2013) oli liikkuva valoveistos ja luovuuslaboratorio, joka kulki kiskoilla halki Pohjois-Amerikan. Taidejuna eteni New Yorkista San Franciscoon 23 päivässä kymmenen pysähdyspaikan kautta. Matkalla kyytiin nousi eri alojen taiteilijoita, ja pysähdyspaikoilla järjestettiin tapahtumia. Projektiin osallistuivat muiden muassa muusikot Beck, Patti Smith, Sonic Youth -yhtyeen Thurston Moore, säveltäjä Giorgio Moroder sekä kuvataiteilijat Ed Ruscha ja Ernesto Neto. Projekti sai jatkoa elokuvan, kirjan ja Lontoon Barbican Centressä järjestetyn 30-päiväisen tapahtuman muodossa.

Meren syvyyksiin

Underwater Pavilions (2016) on sarja vedenalaisia veistoksia. Doug Aitken laski taideteokset mereen kalifornialaisen Catalina Islandin tuntumaan yhdessä ympäristöryhmä Parley for the Oceansin kanssa. Geometrisiin, osin peilipintaisiin veistoksiin saattoivat tutustua paitsi merieläimet myös sukeltajat. Tulevaisuudessa veistokset siirtyvät toiseen vedenalaiseen näyttelypaikkaan.

Nähdäksesi videon, sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet.

Ilmojen halki

New Horizon (2019) on lentävä julkinen veistos. Metallinhohtoinen kuumailmapallo matkasi Yhdysvaltojen Massachusettsissa kahden viikon ajan. Matkan varrella järjestettiin tapahtumia, joissa tulevaisuuskeskustelut lomittuivat musiikkiesityksiin. Pimeän aikaan pallon pinta loisti valotaideteoksena.

Nähdäksesi videon, sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet.

Rakennukset valkokankaina

Doug Aitken tunnetaan myös rakennusten julkisivuihin heijastetuista jättimäisistä videoteoksista. Vuonna 2012 valkokankaana toimi Washington D.C.:ssä sijaitseva Hirshhorn-museo. Musiikillinen videoteos SONG 1 projisoitiin sylinterinmuotoisen betonirakennuksen pintaan joka puolelta.

Nyt SONG 1 on koettavissa Kiasmassa. Teoksen museoversiossa video nähdään 360-asteiseselta kaksipuoliselta valkokankaalta. Näin teosta pääsee katsomaan myös ympyrän kehän sisäpuolelta.

Doug Aitkenin I Only Have Eyes for You -näyttely Kiasman viidennessä kerroksessa 10.01.2021 saakka.

Lue lisää