Katsojat ovat asettuneet istumaan lattialle ja tuoleille muodostamaan esiintymisalueen rajat. Tunnelma Kiasman aulassa on intiimi ja rento heti alkumetreistä lähtien. Mikä olisikaan parempi tapa herätä uuteen päivään kuin yksisarvisen tarinan siivittämänä.
Aamu on ollut hämärä ja kylmä, ja kehoni on vieläkin kohmeessa. Esitys alkaa samanlaisesta kohmeisesta asetelmasta, jossa esiintyjä pyristelee ja liikuttaa kehoaan hitaasti, kuin pyrkien pois siitä. Ehkä tämä on yksisarvisen yritys herätä henkiin? Aamun kontekstissa liike muistuttaa myös pyristelyä hereille oman sängyn puoleensavetävästä voimasta. Kukapa haluaisi siitä lämmöstä poistua. Samalla poistuminen on ainoa mahdollisuus kokea jotain suurempaa – esimerkiksi löytää merkityksellisiä olentoja, ihmisiä tai jotain siltä väliltä.
Esityksen musiikki lisää tuntua unelmista. Siinä on sama toiveikkuuden sävy, joka paistaa myös esiintyjän kasvoilta hänen ottaessaan kontaktia yleisöön. Esiintyjä tulee lähelle lattialla istuvaa yleisöä. Hän ihmettelee, tutkailee ja hymyilee. Etsiikö hän vertaisiaan? Sielunkumppaneita, jotka ovat olleet kateissa? Hän tunnustelee hetken ja jatkaa taas matkaansa.
Tuntuu kuin esiintyjä pääsisi tässä yksisarvisen olemuksessa ensimmäistä kertaa vapauteen. Iloitsemaan mahdollisuudesta tutustua, etsiä ja olla. Vihdoin hänet nähdään ja kuullaan.
Aamun valjetessa marraskuiset auringonsäteet alkavat kurkistella vienosti Kiasman suurista lasiovista – suorastaan tilauksesta korostamaan Bersanin esitystä. Taiteilija onkin työssään inspiroitunut pohjoisen valosta. Hän kertoo myös ikävöineensä lunta. Lumihunnun peittämä Mannerheimintie esityksen taustalla toimii loistavasti jatkeena unenomaiselle esitykselle. Ainoastaan ikkunan ohi kulkevat työmatkalaiset muistuttavat normaalina pidetystä päivän kulusta. Haluan kääntää katseen äkkiä pois, takaisin tähän turvalliseen maailmaan.
Esitys on nousujohteinen, ja sen kasvava voima jopa yllättää. Lopun kutsuhuudot trumpetilla viimeistään näyttävät yksisarvisen voiman ja oikeuttavat sen olemassaolon. Kun saa näkyä ja kuulua, pystyy löytämään myös etsimänsä. Kun yksisarvisen kutsuun vastataan, on käsinkosketeltava riemu läsnä. Hän lähtee ääntä kohti.
Hidas ja lempeä herätys. Voisipa päivän aloittaa aina näin.
Katso esitysajat ja osta liput
Teksti: Elsa Mäklin
