Nykytaiteen suurnäyttely ARS22 on paikka elämyksille, kohtaamiselle ja empatialle

Vuonna 1961 alkunsa saanut ARS on todellinen raskaansarjan nykytaideinstituutio. Jokainen ARS-näyttely on oman aikansa kuva. Myös tämän vuoden näyttely tarkastelee maailmaa, jossa elämme sekä tarinoita, joita tästä maailmasta kerrotaan. Kokonaisuudesta muodostuu moniääninen tila, jossa voimme yhdessä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

ARS22 on paikka elämyksille ja kohtaamisille. Se haluaa antaa käyttöömme välineitä, joiden avulla voimme ymmärtää toisia ihmisiä ja lajeja paremmin. ARS22-näyttelyssä pääsemme esimerkiksi empatian oppitunneille Eva Koťátkován (s. 1982, Tšekkoslovakia) teoksessa.

Täysin uusissa teoksissa inspiroidutaan saunasta ja Sibelius-monumentista

Näyttelyyn on syntynyt 15 täysin uutta teosta. Ranskalainen Laure Provost (s. 1978) työsti naiseutta, äitiyttä ja saunakulttuuria käsittelevää teostaan aivan Helsingin kupeessa sijaitsevassa Espoon Hanasaaressa. Näyttelytilassa paksujen suojaverhojen taakse astuminen on kuin sukellus kohdun turvalliseen ja suojaavaan lämpöön, sillä tilaa on kuumennettu vastaamaan ihmiskehon lämpötilaa.

Performanssivideo Hiltunen Republic (2022) syntyi Samson Kambalun (s. 1975, Malawi) kuljeskellessä Helsingissä. Kambalu inspiroitui Eila Hiltusen (1922, Sortavala–2003, Helsinki) Töölön Sibeliuspuistossa sijaitsevasta, haponkestävästä teräksestä valmistetusta Sibelius-monumentista. Teoksen yhteydessä on esillä Hiltusen ensimmäinen luonnos Sibelius-monumentiksi, sillä sen luonteesta Kambalu löysi yhtäläisyyksiä oman taiteellisen ajattelunsa kanssa. Mainittakoon vielä, että hitsaava kuvanveistäjä Hiltunen kuului aivan ensimmäisen ARS-näyttelyn taiteilijakaartiin vuonna 1961.

Luís Lázaro Matosin (s. 1987 Portugali) teoksessa Atlantis (2022)vallitsee ilmastokatastrofin jälkeinen maailma, jossa maapallolle jäljelle jääneet eläimet juhlivat keskenään. Teoksesta meitä tuijottavat pleksiin maalatut, kaikenlaisten veden alla uiskentelevien olentojen silmät. Ne viittaavat toisaalta vedenelävien kevyeen uneen, toisaalta nykykulttuuriin, jossa olemme tavalla tai toisella erilaisten laitteiden ja kameroiden jatkuvan tarkkailun kohteena.

D Harding (s. 1982, Australia) maalasi teoksensa maaväri okralla suoraan Kiasman seinään. Taiteilija kuuluu Australian alkuperäiskansoihin, ja hänelle väriaineen tuominen kotimaasta villahuopaan käärittynä on olennainen osa teosta. Aboriginaalit ovat käyttäneet okraa tuhansia vuosia, ja kuljettaneet sitä kauppareittejä pitkin ympäri laajaa mannerta.

El Autobús -installaation lähtökohta on matkustaminen Latinalaisen Amerikan maissa. Sol Caleron (s. 1982, Venezuela) teoksesta on Kiasmaan toteutettu uusi versio, jossa körötellään monille tutuilla, suomalaisen linja-autoyrityksen entisillä istuimilla. Calero muistuttaa teoksellaan ihmisten eri arvoisista mahdollisuuksista matkailuun ja vapaa-aikaan.

Suurnäyttely nostaa esiin poimintoja historiansa varrelta

Eläviä kohtaamisia on ARS-näyttelysarjan ensimmäinen, joka esittää uusien teosten rinnalla poimintoja historiansa varrelta. Mukana on dokumentaatio taiteilijapari Marina Abramovićin (s. 1946, Jugoslavia) ja Ulayn (1943, Saksa – 2020, Slovenia) Ateneumin ARS83-näyttelyssä esitetystä performanssista. Performanssissa taiteilijapari istui länsimaisten ihanteiden vastaisesti tuntikausia vaiti paikallaan, syömättä ja juomatta.

ARS74-näyttelyssä nähty Kimmo Kaivannon (1932–2021, Suomi) maalaus Kun meri kuolee (1970) oli omaa aikaansa edellä ja kommentoi maailman tilaa. Tänäkin päivänä mitä ajankohtaisin teos levisi aikanaan maailmalla myös Unicefin postikorttina.

Myös tanssi- ja performanssiesitykset ottavat tilaa haltuun Kiasma-teatterin lisäksi näyttelytiloissa sekä museon aulassa. Esimerkiksi Donna Huancan (s. 1980, USA) viidennessä kerroksen keskilattian valtaava installaatio sisältää performatiivisen osuuden, jossa “elävät maalaukset” jättävät maalijälkiä seinään näyttelyn avajaisviikonlopun aikana.

Näyttelyn live-ohjelmisto on niin runsas, että se ansaitsee aivan oman kirjoituksensa. ARS22-liveohjelmistosta voit lukea lisää tästä.

ARS-näyttelyt ovat historiansa aikana jättäneet kokijoihinsa muistijälkiä vuosikymmeniksi. Välttämättä tietyt nimet eivät jää mieleen, mutta elämykset ja kokemukset kulkevat mukana pitkään.