Näyttelyn teemat

Body Sculpture – Veistokselliset vartalot

”Jos olisin syntynyt sata tai kaksisataa vuotta sitten, olisin voinut olla kuvanveistäjä. Mutta valokuva on nopea tapa nähdä, tehdä veistoksia.” – Robert Mapplethorpe.

Mapplethorpe innostui veistotaiteen valokuvaamisesta ensimmäisellä Pariisin-matkallaan 1970-luvun alussa. Hän alkoi kuvata myös ihmisvartaloita, jotka jäljittelivät veistosten asentoja. Lisa Lyon, naisten kehonrakennuksen ensimmäinen maailmanmestari, oli lukuisten kuvien mallina.

Body and Geometry – Keho ja geometria

Mapplethorpe arvosti taiteessaan järjestystä ja muodon puhtautta. Hän kiinnitti erityistä huomiota myös teostensa kehyksiin, jotka hän usein suunnitteli itse. Mapplethorpe kunnioitti kuvataiteen pitkää historiaa. Jotkut hänen alastontutkielmistaan tuovat mieleen Leonardo da Vincin piirtämän Vitruviuksen miehen. Siinä ihanteellinen ihmisvartalo esitetään ympyrän ja neliön sisällä.

Still Lifes and Body Details – Asetelmat ja kehonosat

”Etsin täydellistä muotoa. Haen sitä muotokuvissa. Haen sitä kaluissa. Haen sitä kukissa.” – Robert Mapplethorpe.

Mapplethorpen asetelmat ja kuvat vartaloiden yksityiskohdista leikittelevät villeillä mielleyhtymillä. Lihallisuus ja elinvoima ovat kuvissa läsnä, olipa aiheena sitten housuista esiin vedetty kalu tai pöydällä lepäävä munakoiso. Mapplethorpe kertoi katsovansa jokaista esinettä täsmälleen samalla tavalla. Patti Smith on sanonut: ”Robert vuodatti luovan sykkeensä, pyhitetyn seksuaalisen voimansa kaikkiin esineisiin, niin elämässä kuin taiteessakin. Hän muunsi avainnipun, kokkiveitsen tai yksinkertaisen puukehyksen taiteeksi.”

Chapel & Colour Bracket – Kappeli ja värikuvat

”Olin katolilainen poika, kävin kirkossa joka sunnuntai. Lapselle kirkossa on tiettyä taikaa ja mystiikkaa.” – Robert Mapplethorpe.

Mapplethorpe tuli katolilaisesta perheestä, mutta hänen kiinnostuksensa kirkkoa kohtaan oli ennen kaikkea esteettistä. Hän sanoi kuviensa olevan kuin alttareita. Ristiinnaulittu Jeesus toistuu aiheena joissakin Mapplethorpen teoksissa, kuten myös kuolevaisuudesta muistuttava pääkallo. Kärsimyksen sijaan kuvissa korostuu syntinen nautinto. Mapplethorpe kuvasi värifilmille 1970-luvun lopulla, mutta hän ei esitellyt värikuviaan näyttelyissä ennen 1980-luvun loppua.

Mapplethorpe and Women – Mapplethorpe ja naiset

”Lisa Lyon muistutti minua Michelangelon aiheista, hänen lihaksikkaista naisistaan.” – Robert Mapplethorpe.

Runoilija ja muusikko Patti Smith oli Mapplethorpen ensimmäinen ja viimeinen malli sekä muusa. Mapplethorpe otti kansikuvat Smithin runokokoelmiin ja albumeihin. Toinen tärkeä malli oli kehonrakentaja Lisa Lyon, jonka kuvista Mapplethorpe koosti kirjan Lady: Lisa Lyon. Kumpaakin naisista saattoi kutsua androgyyniksi. Kuin tähän samaan välitilaan asettuen Mapplethorpe kuvasi itseään drag-asuissa.

Portraits – Muotokuvat

New York ja eritoten Chelsea-hotelli oli 1970-luvulla yhdysvaltalaisen kulttuuriälymystön kohtaamispaikka. Mapplethorpe tutustui William Burroughsin, Iggy Popin ja David Hockneyn kaltaisiin kirjailijoihin, muusikoihin sekä taiteilijoihin ja nautti saamastaan huomiosta. Hänestä tuli tietyn kulttuuripiirin hovikuvaaja, jonka kameran eteen päätyi ystäviä, kuuluisuuksia ja taidealan vaikuttajia.

Eros

”En usko, että kukaan ymmärtää seksuaalisuutta. Siinä on kyse tuntemattomasta, ja siksi se on niin jännittävää.” – Robert Mapplethorpe.

Erotiikka ja seksuaalisuus eri muodoissaan ovat Mapplethorpen taiteen tunnettuja teemoja. Sadomasokismi, S&M, edusti hänelle seksiä ja magiaa. Hän halusi ranskalaisen kirjailijaesikuvansa Jean Genet’n tapaan ylevöittää taiteeksi asioita, joita ei sellaisena vielä pidetty. Mapplethorpe näytti kuviensa fetissiaiheet asetelmallisessa valossa, harkiten.

Huom! Osa tämän näyttelyosion teoksista sisältää suorasukaista seksuaalista kuvastoa, joka saattaa järkyttää joitakin katsojia.

Polaroids – Polaroidit

”Yritän tallentaa hetken ja paikan, jossa elän: New Yorkin. Näitä kuvia ei olisi voitu tehdä minään muuna aikana.” – Robert Mapplethorpe.

Mapplethorpe sai ensimmäisen Polaroid-kameransa vuonna 1970 ja rakastui sen mutkattomuuteen: säätöjä oli vähän, ja lopputuloksen näki heti. Koska filmi oli kallista, Mapplethorpesta tuntui, että jokaisen kuvan pitäisi onnistua. Taloudellisuudesta ja täsmällisyydestä tuli tapa, joka säilyi läpi hänen uransa. Vuonna 1975 Mapplethorpe siirtyi monipuolisempaan Hasselblad 500 -kameraan.

Still Moving

”Olimme kuin kaksi leikkivää lasta, kuin Cocteaun Kauhukakaroiden veli ja sisar.” – Patti Smith

Robert Mapplethorpe ja Patti Smith aloittivat taiteen tekemisen yhdessä. He eivät koskaan suunnitelleet projektejaan valmiiksi etukäteen. Kokeellisessa lyhytelokuvassa Still Moving ei ollut käsikirjoitusta, vaan Smith improvisoi liikkeensä ja repliikkinsä. Kuvaajana toimi Lisa Rinzler. ”Sanattomasti Robert ohjasi minua. Minä olin airo vedessä, ja vakaa käsi oli hänen”, Smith on kuvaillut.